Kolmikon kuulumisia

Niin se aika vaan menee, meidän Y-pennut täyttävät kohta jo puoli vuotta! Päätinpä hiukan kirjoitella tänne blogin puolelle lapsosten kuulumisia kun vietettiin tuossa pari viikkoa takaperin pentuetapaamista ja Miyu oli meillä viikon hoidossakin.

Pentuetapaamisen järjestin Salossa vanhempieni kotipaikassa. Seurustelun ja ruokailujen ym. lisäksi varasin meille läheiseltä koirahallilta pari tuntia treeni- ja leikki aikaa ja tehokkaasti koko kaksituntinen sujuikin. Kävimme hiukan läpi näyttelyiden kulkua ja oman koiran esittämistä sekä tutustuttiin agilityesteisiin. Kaikkien pentujen mielestä agility oli ihan tosi hauskaa ja näyttelykoulutuskin sujui reippaasti. :) Tyttöjen serkkupoika Shiro oli myös tapaamisessa mukana, ja aivan ihastuttava shibapoika on kyllä Ruotsista taas tänne saatu! Hän on mielestäni shibaksi juuri oikealla tavalla avoin ja innostunut kaikista asioista, mutta käyttäytyy kuitenkin pyydettäessä maltillisesti ja tottelevaisesti. Oikea herrasmies :) Ja jos ruokaa on lähettyvillä, Shiron nappisilmiä on aika mahdotonta vastustaa!

Kaikilla kolmella tytöllä, Sakilla, Nenellä ja Miyulla, tuntuu luistavan elämä omistajien kanssa oikein mukavasti. Alkukangertelujen jälkeen kynsienleikkuutkin sujuu jo ;) Tytöistä on kasvanut iloisia, kilttejä, aktiivisia ja ilmeisen rohkeita shibanuoria, jotka mm. pitävät leikeistä koirakaverien kanssa ja viihtyvät sylissä. Kasvattajana olen tietysti tosi ylpeä Tiukun ja Puntin ihanaluonteisista penskoista. Onhan tytöt varsin kauniitakin (heh, mielipiteeni on varmasti tosi puolueeton..:), mutta jos jossain halusin (ja haluan) kasvattajana onnistua, niin pentujeni luonteissa. 

Saki (pentuaikoinaan siis Miniksi kutsuttu, Tiukun esikoinen) on tytöistä ehkä kaikkein itsenäisin, mutta sitäkin uskollisempi tuttuja ihmisiä kohtaan. Ensivaikutelmalta Sakista on (ikä huomioonottaen) tasapainoinen; shibamaisesti hän ensin yleensä hetken harkitsee uusia juttuja ja tekemisiään, mutta kun pian pääsee vauhtiin, vauhtia myös riittää - ennen kuin on taas aika rauhoittua ja ottaa rennommin :) Sakia kävin katsomassa ensimmäisen kerran hänen ollessa noin 3,5 kuukautta vanha, ja jo silloin katsekontakti ja monta temppua olivat jo tosi hyvällä mallilla. Ilmeisen oppivainen tyttö siis myös. :) 

Nene puolestaan on pärjännyt Helsinkin keskustan hälinässä mitä mainioimmin. Hälinää ja kolinaa ja ihmisiä riittää ympärillä, mutta pikkutyttö ei pienestä hätkähdä :) Nenestä on tullut varsinainen koirapuistojen hurjapää,  siellä se mennä viipottaa isojen koirien kanssa korvat helikopterilla ja shibamaisia leikkiääniä pidellen. Ihan niin kuin jo pentuaikoinaan, Nenestä löytyy hauskasti tuota vaihteistoa; sellainen todella suloinen, kiltti ja tottelevainen ykkösvaihde, mutta myös vauhdikas, kekseliäs ja ehkä hiukan riiviömäinenkin viitosvaihde! Lienee vaihteisossa välimuotojakin, niin kakkosta, kolmosta kuin nelostakin, mutta siis varsin hauska tapaus hän on jokatapauksessa :-)

Miyuun saimme tutustua paremmin pentuetapaamisen jälkeen koko viikon ajan, ja jos jo pentuna ja aiempien näkemistemme perusteella hän on luonteeltaan ollut juuri sellainen mun oloinen shibatyttö, niin ensivaikutelma ei kyllä pettänyt yhtään! Saatan toki taas kasvattajana ja Miyun virallisena omistajankin olla jälleen vähän puolueellinen, mutta kun toinen on vaan niin symppis, ihana pusutyttö! Toistaiseksi Miyu vielä hiukan hulivili, mutta kunhan vuodessa parissa tuosta hiukan rauhoittuu, niin aivan loistava shiba kaikenlaiseen harrastamiseen ja touhuamiseen. Käytiin Miyun kanssa täällä Vaasassa agihallilla kun Tiuku joutuu pitämään treenitaukoa juoksun takia, ja 5kk nappula oli meluisassa hallissa ihan kuin kotonaan, valmis jatkamaan esteiden suorittamista siitä mihin pentuetapaamisessa jäätiin! Miyu pitää kovasti kaikista ihmisistä (ja etenkin lapsista, mikä tuntuu minusta ihan kummalliselta koska hän ei kuitenkaan lapsien parissa ole juuri aikaa viettänyt), leikkii revitellen ja noutaa, ei tunnu pelkäävän mitään, mutta ei kuitenkaan rynni uusiin tilanteisiin ja jaksaa kuunnella (jopa luoksetulokäskyjä) hämmästyttävän hyvin. :-) Onhan hän välillä vähän ehkä liiankin "kekseliäs", mutta kukapa voisi olla vihainen parista nakerruksen jäljestä seinässä kun shibatyttö juoksee pienestäkin merkistä kieli pitkänä luokse ja on aina valmis antamaan yltäkylläisen naamapesun! 

Kaikenkaikkiaan pennut ovat mielestäni hyvin pitkälti säilyttäneet monia luonteenpiirteitä pikkupentuajoista. Ulkonäöltään Miyu on edelleen ihan selvästi Puntin tyttö, Saki ja Nene tulevat ehkä hiukan enemmän äitiinsä. Jännä nähdä vielä miten Nenen ja Sakin värit muuttuvat iän myötä, he ovat nyt molemmat hyvin samanvärisiä kuin Tiuku samassa iässä  eli mustia karvoja on vähän siellä täällä. Nyt tuossa matolla mulla kuitenkin pötköttelee ihan puhtaan punainen aikuinen shiba, joten saapa nähdä onko tyttöjen värikehitys samanlainen. :)

Saki ehti aloittamaan ensimmäisenä juoksun muutama päivä takaperin, saa nähdä seuraavatko Nene ja Miyu äitinsä jäljissä ja tulevat juoksuun vasta puolivuotispäivän jälkeen. 

Tulipahan tarinoitua kerralla taas aika paljon: melkeinpä kaikkien näiden hiljaisten neljän kuukauden edestä :-) Kirjoittelen varmaan tyttöjen kuulumisia toistekin tämän vuoden aikana, mutta toivotaan myös, että joskus ensi talvena saisimme maailmaan uusiakin pikku-Tiukuja. No, saapa nähdä :)