Sinne men

Viimeinen viikko Minin, Iitun ja Tiukun kanssa sujui hyvin, oli näppärää lenkkeillä kaikkien kolmen kanssa pieniä lenkkejä samaan aikaan. Mini oppi nopeasti hihnassa kävelyn alkeet (vaikka kirmailikin vapaana suurimman osan ajasta) ja Iitukin lämpeni pennulle samaa tahtia kun pentu oppi kunnioittamaan Iitun "omaa tilaa" (ei rynnännyt Iituun kiinni ns ilman lupaa). Oli hauska seurata, miten Iitu saattoi vaivihkaa pari kertaa nuolaista Miniä, kunnes huomasi että me ihmiset seuraamme tilannetta. Kerran Iitu jopa "anteliaasti" tarjosi Minille korvaansa nuoltavaksi (tunki korvan Minin kuonon eteen), mutta tilanne kuivui kokoon kun Mini ei tajunnut mitä hänen olisi pitänyt tehdä.. :D Iitu tuhahti merkitsevästi ("ei noista naperoista oo mihinkään") ja asteli arvokkaasti takaisin makkariin nukkumaan omalle pedilleen. Ulkona Iitu ei pidä yllä niin tarkkaa järjestystä ja saattoi jopa leikkisästi pyrähtää Mininkin kanssa pari kiekulaa.

 

Tiuku ja Mini olivat viimeisen viikon kuin paita ja peppu, Tiuku edelleen jopa imetti Miniä (vastentahtoisesti, mutta kuitenkin). Äiskän kanssa Mini sai jakaa ruuan ja lelut ja välillä jopa luut. Ulkona kirmattiin tuhatta ja sataa, Tiuku nautti kun pentu yritti saada häntä kiinni, mutta tietysti Tiuku pystyi pyörittelemään pentua miten tahtoi. Ministä leikki oli kuitenkin tosi hauskaa ja sitkeästi hän jaksoi mammaa jahdata. Sisällä äidin ja lapsen leikit olivat vähän tasapuolisempia; rajua painia, jossa hampaiden ja tassujen käyttöä ei kaihdettu.

Me Aleksin kanssa nautittiin erityisesti Minin tervehdyksistä ja aamuherätyksistä; voi elämä sitä riemua ja iloa kun pentu huomasi aamun koittaneen. Mini on perinyt tervehdystavat ilmeisen voimakkaasti äidiltään; häntä vispaa, hampaat käyvät, shibahymy on leveimmillään ja helikopteri-korvat heiluu edestakaisin. Tämä kaikki pienen pennun extrainnolla varustettuna! :) Minin tervehdykset kestivät aamuisin valehtelematta monta minuuttia, varsinkin jos (ja kun.. :p) hänet päästettiin sänkyyn pomppimaan meidän kasvojen päällä.

Kaikki loppuu kuitenkin aikanaan ja eilen oli aika luovuttaa reipas hymytyttö, 2,7 kiloa, uusille omistajilleen. Mini (tai jatkossa Saki, kunhan pentu vain uuden nimensä vielä omaksuu) muutti Jyväskylään Annen ja muun perheen iloksi. Valloittavia shibahymyjä on siellä päin siis tiedossa kunhan tyttönen hiukan ensin kotiutuu.. Ja varmasti vaikka mitä muutakin, pikkutyttö tulee niin paljon äitiinsä että pieniä jekkuja löytynee kippuran välistä joka viikolle :)

Minin lähdön jälkeen oli aika siivota koko asunto perusteellisesti, purkaa pentuaitaus ja siirtää huonekalut takaisin paikalleen. Kyllä tuntui kaksio yllättävän tilavalta kun pentuaitauksen viemät neliömetrit vapautuivat taas käyttöön. Peitot, aidat, matot, lelut ja muut pentutavarat kannettiin varastoon odottamaan, josko niitä tulevina vuosina vielä tarvittaisiin :)

Tiuku ei onneksi ollut viimeisen pennun lähtemisestä oikein milläänsäkään, hän taisi tietää tilanteen heti kun pennun uudet omistajat meille eilen saapuivat. Tiuku jäi, ehkä hiukan apaattisena, makaamaan keittiön matolle kun pentu lähti ovesta ulos eikä edes yrittänyt päästä mukaan. Nopeasti neiti kuitenkin reipastui kun tultiin takaisin sisälle eikä hän yrittänyt etsiä pentua mistään. Ilmeisesti Tiuku osasi vaihtaa hetkessä äidin roolista vapaalle, sillä viime yön aikana lelukopasta oli levitelty pitkin asuntoa kaikki Tiukun suosikkilelut, nakerreltu käyttökelvottomaksi yksi kuulakärkikynä ja aamulla pitkäksi venyneiden yöunien jälkeen neiti ilmestyi lempipupu suussaan sängyn viereen sen näköisenä, että nyt vihdoin jo ylös sieltä! :-) Myös tämän illan agilitytreeneissä Tiuku tuntui olevan tavallistakin iloisempi ja veteli mm. parin minuutin ilohepulit vielä viimeisten rataharjoitusten päätteeksi! :D En voisi kyllä olla yhtään enää ylpeämpi Tiukusta, koko pentuprojekti astutuksista, synnytyksestä, pentujen hoidosta ja kasvattamisesta pentujen luopumiseen asti tuntui sujuvan ensikertalaiselta äidiltä kuin vettä vaan.

Jaa-a, taitaa olla aika kiittää kaikkia blogin lukijoita ja antaa blogin vaipua hiljaiseloon, ainakin talviunille. Tai tiedäpä sitä jos innostun pentujen kuulumisia täällä kertoilemaan - yllättävän mukavalta tämä bloggailu jo alkoi tuntumaan :)

Ja vielä lopuksi, haluan vielä kerran toivottaa kaikille kolmelle pienelle pennulle perheineen valtavasti ilon hetkiä ja onnea uuden perheenjäsenen kanssa! Pidetään yhteyttä ja muistakaa nauttia pentuajasta, vaikka elämä pennun kanssa hetkittäin vähän työlästä onkin :) "Mini", "Toka" ja "Pontus" ovat niin hienoja, pieniä koiranalkuja ettei mitään rajaa <3

Vähiin käy...

..ennen kuin loppuu.. :( Onneksi Tiuku ei sentään ole lähdössä mihinkään :)

Pontus kasatun Ikea-putken sisällä. Nams!

Meidän reipas pusutyttö "Pontus" eli Miyu lähti tänään aamulla kohti Tamperetta. Tero ja sheltie Mandy saavat Miyusta varmasti vauhdikkaan kaverin arkea piristämään! Oli ilo katsoa miten innoissaan meiän pikku-Ponde oli uudesta isosiskostaan, eiköhän pentu tule siis pärjäämään uudessa kaupungissa mitä mainioimmin kun on kaverikin aina mukana matkassa :)

Miyu 8,5 vko

Kävin eilen erikseen Miyun kanssa puistoilemassa (samalla tavoin kuin Nenen kanssa viime viikolla) ja tänään oltiin vielä aamupissalla sisäpihalla molempien pentujen kanssa - samaan aikaan kun "ensilumi" satoi maahan. Pennut eivät leikeiltään tosin näitä jäähileitä huomanneet :) Puistoilu ihan mun kanssa kahdestaankin sujui Miyulta vallan mainiosti, tosi hienosti hän seuraili mukana ja kävi välillä aina hakemassa leikkiin kunhan vaahteranlehdissä sukelteluiltaan ehti. Läähätys ja lehtien rapinaa vaan kuului, kun pikkupentu paineli menemään ja hyppeli hauskasti ympäriinsä :) Ihana pikkuotus <3

Täällä tuntuu nyt tosi rauhalliselta, kun jäljellä on enää pikkuinen Mini-tyttönen. Tiuku ei onneksi tunnu olevan pentujen vähenemisestä kovinkaan tolaltaan, en ainakaan ole huomannut hänen käytöksessään mitään sen kummempaa. Leikkii Minin kanssa yhtä ahkerasti kuin kaikkien pentujen kanssa aiemmin. Ehkä Iitun läsnäolokin auttaa - toivotaan että tilanne on sama vielä sunnuntaina, kun viimeinenkin pentu on lähtenyt. Kasvattaja tässä saa kuitenkin kokoilla itseään varmaan vielä jonkin aikaa... Huoh :)

Vastahan tämäkin mahtui kämmenelle.. Ja nyt näin iso jo :)

Reissuilua ja luopumisen aika

Taidan aloittaa jokaisen blogikirjoituksen samalla tavalla; toteamalle, että taas aika on mennyt ihan mieletöntä vauhtia. Melkein joka kerta huomaan myös, että blogin edellisestä päivityksestä on ehtinyt vierähtää jo se viikko ja alan miettimään menneen viikon tapahtumia. Kuitenkin erityisesti tällä kertaa tuntuu, että aika on kulunut jopa liiankin nopeasti.

Ihana pikku-Nene hetki ennen uusien omistajien saapumista

Enää ei ole kasassa prinsessatrioa: rakas Toka-pienoinen muutti eilen omaan kotiin. Surkuhan siinä lopulta tuli (ja vähän meinaa tulla vieläkin..) kun piti keskimmäisestä lapsukaisesta luopua. Mutta toisaalta olo on tosi onnellinen, kun tietää Tokan eli Nenen päässeen ihanaan kotiin ja saavan nyt jakamattoman huomion uusien omistajiensa ensimmäisenä koirana. Reipas pikku-Nene muutti siis eilen Helsinkiin, Ullanlinnaan, ja ilahduttaa siellä suloisuudellaan ja kekseliäisyydellään (ja varmaan myös terävillä naskaleillaan..) Henrin ja Heinin arkea. Ekana yönä tyttö oli ollut vähän levoton ja heräillessään ikävöinyt, mutta tänään on jo ruoka alkanut maistua ja ulkona on ollut kuulemma tooosi kivaa :)

Häkissä on hyvä nukkua, oltiin missä vaan :)

Nene haettiin sunnuntaina Halikosta, jonne matkattiin koko konkkaronkalla perjantaina aamupäivällä. Pitkä automatka meni molempiin suuntiin tosi hienosti, kerran pysähdyttiin pissalle, mutta muuten matka sujui unten mailla kevythäkin sisällä. Sisäsiisteys alkaa muutenkin olla jo tosi hienosti hanskassa, pennut pystyvät pidättelemään jopa yön yli. Kotona Halikossa pentujen ei tarvinnut sanomalehtiä käytellä, kun omalle pihalle pääsi varsin näppärästi ihan vain oven aukaisulla. Silloin tällöin kaikki kolme pentua osaavat myös pyytää itse ulos, joten hyvältä näyttää :)

Nene matkalla Aleksin luo - shibatervehdys tiedossa! :)

Uudet ihmiset ja uusi paikka ei aiheuttanut minkäänlaista ujostelua, pikkuneidit juoksentelivat samantien ympäriinsä aivan innoissaan. Sama juttu toistui lauantaina, kun kolmikko ja Tiuku pääsivät päiväsaikaan sukutapaamiseni ajaksi hoitoon Aleksin vanhemmille. Iitu ei innostunut pennuista ihan yhtä kovin kuin pennut Iitusta, joten naperot saivat välillä valvotusti koulutusta koirien arvojärjestyksestä ja elekielestä. Iitu onnistui pistämään pennut edes jotenkuten kuriin, Tiukun yritykset kun ovat hiukan laihanlaisia. Tiuku kyllä kellistää pentujaan ja vähän äriseekin niille jos kaikki rynnivät nisälle samaan aikaan, muttei sitten loppupeleissä kuitenkaan estä mukuloita saamasta tahtoaan läpi.

Koiria pennut saivat tavata myös aiemmin viime viikolla, kun käytiin puistoilemassa Tiukun suosikkilenkkikaverin, collie Domppen kanssa. Pontus oli ensimmäisenä uuden tuttavuuden kimpussa, mutta aika pian Mini ja Nenekin jo tekivät tuttavuutta. Lopulta vieras koira ei niin kauheasti edes kiinnostanut, koska siskojen kanssa painiminen oli hauskempaa. Ihan mukavasti ollaan pentujen kanssa ehditty tutustumaan muutamiin erikokoisiin ja -näköisiin koirakavereihin ja uusissa kodeissaan tytöt pääsevät varmasti jatkamaan koirasosiaalistumistaan.

Sini, Aleksi ja Miyu, Mini, Nene

Eilen illalla ajettiin takaisin Vaasaan. Koiramäärä ei Nenen muuton myötä itseasiassa edes vähentynyt kun Iitu lähti mukaan viettämään "citylomaa" pariksi viikoksi. Huomenna aamulla on kuitenkin aika luovuttaa Pontus eli Miyu sijoituskotiinsa Tampereelle. Saa nähdä millainen poru siitä syntyy.. :D No, onneksi pääsen tapaamaan lapsia aina vain kun ehdin ja vielähän sunnuntaihin asti pieni hymytyttö Mini jää viihdyttämään meitä ja aikuisia koiria. Jospa silloin sitten olis jo sellainen olo, että penturallin on aikakin loppua. Onhan tämä ollut aika hurlumheitä.. mutta kun lapset ovat niin ihania <3

Ihan varmasti maailman parhaita pentuja! :-)