Reissuilua ja luopumisen aika

Taidan aloittaa jokaisen blogikirjoituksen samalla tavalla; toteamalle, että taas aika on mennyt ihan mieletöntä vauhtia. Melkein joka kerta huomaan myös, että blogin edellisestä päivityksestä on ehtinyt vierähtää jo se viikko ja alan miettimään menneen viikon tapahtumia. Kuitenkin erityisesti tällä kertaa tuntuu, että aika on kulunut jopa liiankin nopeasti.

Ihana pikku-Nene hetki ennen uusien omistajien saapumista

Enää ei ole kasassa prinsessatrioa: rakas Toka-pienoinen muutti eilen omaan kotiin. Surkuhan siinä lopulta tuli (ja vähän meinaa tulla vieläkin..) kun piti keskimmäisestä lapsukaisesta luopua. Mutta toisaalta olo on tosi onnellinen, kun tietää Tokan eli Nenen päässeen ihanaan kotiin ja saavan nyt jakamattoman huomion uusien omistajiensa ensimmäisenä koirana. Reipas pikku-Nene muutti siis eilen Helsinkiin, Ullanlinnaan, ja ilahduttaa siellä suloisuudellaan ja kekseliäisyydellään (ja varmaan myös terävillä naskaleillaan..) Henrin ja Heinin arkea. Ekana yönä tyttö oli ollut vähän levoton ja heräillessään ikävöinyt, mutta tänään on jo ruoka alkanut maistua ja ulkona on ollut kuulemma tooosi kivaa :)

Häkissä on hyvä nukkua, oltiin missä vaan :)

Nene haettiin sunnuntaina Halikosta, jonne matkattiin koko konkkaronkalla perjantaina aamupäivällä. Pitkä automatka meni molempiin suuntiin tosi hienosti, kerran pysähdyttiin pissalle, mutta muuten matka sujui unten mailla kevythäkin sisällä. Sisäsiisteys alkaa muutenkin olla jo tosi hienosti hanskassa, pennut pystyvät pidättelemään jopa yön yli. Kotona Halikossa pentujen ei tarvinnut sanomalehtiä käytellä, kun omalle pihalle pääsi varsin näppärästi ihan vain oven aukaisulla. Silloin tällöin kaikki kolme pentua osaavat myös pyytää itse ulos, joten hyvältä näyttää :)

Nene matkalla Aleksin luo - shibatervehdys tiedossa! :)

Uudet ihmiset ja uusi paikka ei aiheuttanut minkäänlaista ujostelua, pikkuneidit juoksentelivat samantien ympäriinsä aivan innoissaan. Sama juttu toistui lauantaina, kun kolmikko ja Tiuku pääsivät päiväsaikaan sukutapaamiseni ajaksi hoitoon Aleksin vanhemmille. Iitu ei innostunut pennuista ihan yhtä kovin kuin pennut Iitusta, joten naperot saivat välillä valvotusti koulutusta koirien arvojärjestyksestä ja elekielestä. Iitu onnistui pistämään pennut edes jotenkuten kuriin, Tiukun yritykset kun ovat hiukan laihanlaisia. Tiuku kyllä kellistää pentujaan ja vähän äriseekin niille jos kaikki rynnivät nisälle samaan aikaan, muttei sitten loppupeleissä kuitenkaan estä mukuloita saamasta tahtoaan läpi.

Koiria pennut saivat tavata myös aiemmin viime viikolla, kun käytiin puistoilemassa Tiukun suosikkilenkkikaverin, collie Domppen kanssa. Pontus oli ensimmäisenä uuden tuttavuuden kimpussa, mutta aika pian Mini ja Nenekin jo tekivät tuttavuutta. Lopulta vieras koira ei niin kauheasti edes kiinnostanut, koska siskojen kanssa painiminen oli hauskempaa. Ihan mukavasti ollaan pentujen kanssa ehditty tutustumaan muutamiin erikokoisiin ja -näköisiin koirakavereihin ja uusissa kodeissaan tytöt pääsevät varmasti jatkamaan koirasosiaalistumistaan.

Sini, Aleksi ja Miyu, Mini, Nene

Eilen illalla ajettiin takaisin Vaasaan. Koiramäärä ei Nenen muuton myötä itseasiassa edes vähentynyt kun Iitu lähti mukaan viettämään "citylomaa" pariksi viikoksi. Huomenna aamulla on kuitenkin aika luovuttaa Pontus eli Miyu sijoituskotiinsa Tampereelle. Saa nähdä millainen poru siitä syntyy.. :D No, onneksi pääsen tapaamaan lapsia aina vain kun ehdin ja vielähän sunnuntaihin asti pieni hymytyttö Mini jää viihdyttämään meitä ja aikuisia koiria. Jospa silloin sitten olis jo sellainen olo, että penturallin on aikakin loppua. Onhan tämä ollut aika hurlumheitä.. mutta kun lapset ovat niin ihania <3

Ihan varmasti maailman parhaita pentuja! :-)