Tiuku ja Mini olivat viimeisen viikon kuin paita ja peppu, Tiuku edelleen jopa imetti Miniä (vastentahtoisesti, mutta kuitenkin). Äiskän kanssa Mini sai jakaa ruuan ja lelut ja välillä jopa luut. Ulkona kirmattiin tuhatta ja sataa, Tiuku nautti kun pentu yritti saada häntä kiinni, mutta tietysti Tiuku pystyi pyörittelemään pentua miten tahtoi. Ministä leikki oli kuitenkin tosi hauskaa ja sitkeästi hän jaksoi mammaa jahdata. Sisällä äidin ja lapsen leikit olivat vähän tasapuolisempia; rajua painia, jossa hampaiden ja tassujen käyttöä ei kaihdettu.
Me Aleksin kanssa nautittiin erityisesti Minin tervehdyksistä ja aamuherätyksistä; voi elämä sitä riemua ja iloa kun pentu huomasi aamun koittaneen. Mini on perinyt tervehdystavat ilmeisen voimakkaasti äidiltään; häntä vispaa, hampaat käyvät, shibahymy on leveimmillään ja helikopteri-korvat heiluu edestakaisin. Tämä kaikki pienen pennun extrainnolla varustettuna! :) Minin tervehdykset kestivät aamuisin valehtelematta monta minuuttia, varsinkin jos (ja kun.. :p) hänet päästettiin sänkyyn pomppimaan meidän kasvojen päällä.Kaikki loppuu kuitenkin aikanaan ja eilen oli aika luovuttaa reipas hymytyttö, 2,7 kiloa, uusille omistajilleen. Mini (tai jatkossa Saki, kunhan pentu vain uuden nimensä vielä omaksuu) muutti Jyväskylään Annen ja muun perheen iloksi. Valloittavia shibahymyjä on siellä päin siis tiedossa kunhan tyttönen hiukan ensin kotiutuu.. Ja varmasti vaikka mitä muutakin, pikkutyttö tulee niin paljon äitiinsä että pieniä jekkuja löytynee kippuran välistä joka viikolle :)
Minin lähdön jälkeen oli aika siivota koko asunto perusteellisesti, purkaa pentuaitaus ja siirtää huonekalut takaisin paikalleen. Kyllä tuntui kaksio yllättävän tilavalta kun pentuaitauksen viemät neliömetrit vapautuivat taas käyttöön. Peitot, aidat, matot, lelut ja muut pentutavarat kannettiin varastoon odottamaan, josko niitä tulevina vuosina vielä tarvittaisiin :)
Tiuku ei onneksi ollut viimeisen pennun lähtemisestä oikein milläänsäkään, hän taisi tietää tilanteen heti kun pennun uudet omistajat meille eilen saapuivat. Tiuku jäi, ehkä hiukan apaattisena, makaamaan keittiön matolle kun pentu lähti ovesta ulos eikä edes yrittänyt päästä mukaan. Nopeasti neiti kuitenkin reipastui kun tultiin takaisin sisälle eikä hän yrittänyt etsiä pentua mistään. Ilmeisesti Tiuku osasi vaihtaa hetkessä äidin roolista vapaalle, sillä viime yön aikana lelukopasta oli levitelty pitkin asuntoa kaikki Tiukun suosikkilelut, nakerreltu käyttökelvottomaksi yksi kuulakärkikynä ja aamulla pitkäksi venyneiden yöunien jälkeen neiti ilmestyi lempipupu suussaan sängyn viereen sen näköisenä, että nyt vihdoin jo ylös sieltä! :-) Myös tämän illan agilitytreeneissä Tiuku tuntui olevan tavallistakin iloisempi ja veteli mm. parin minuutin ilohepulit vielä viimeisten rataharjoitusten päätteeksi! :D En voisi kyllä olla yhtään enää ylpeämpi Tiukusta, koko pentuprojekti astutuksista, synnytyksestä, pentujen hoidosta ja kasvattamisesta pentujen luopumiseen asti tuntui sujuvan ensikertalaiselta äidiltä kuin vettä vaan.
Jaa-a, taitaa olla aika kiittää kaikkia blogin lukijoita ja antaa blogin vaipua hiljaiseloon, ainakin talviunille. Tai tiedäpä sitä jos innostun pentujen kuulumisia täällä kertoilemaan - yllättävän mukavalta tämä bloggailu jo alkoi tuntumaan :)
Ja vielä lopuksi, haluan vielä kerran toivottaa kaikille kolmelle pienelle pennulle perheineen valtavasti ilon hetkiä ja onnea uuden perheenjäsenen kanssa! Pidetään yhteyttä ja muistakaa nauttia pentuajasta, vaikka elämä pennun kanssa hetkittäin vähän työlästä onkin :) "Mini", "Toka" ja "Pontus" ovat niin hienoja, pieniä koiranalkuja ettei mitään rajaa <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti