Sinne men

Viimeinen viikko Minin, Iitun ja Tiukun kanssa sujui hyvin, oli näppärää lenkkeillä kaikkien kolmen kanssa pieniä lenkkejä samaan aikaan. Mini oppi nopeasti hihnassa kävelyn alkeet (vaikka kirmailikin vapaana suurimman osan ajasta) ja Iitukin lämpeni pennulle samaa tahtia kun pentu oppi kunnioittamaan Iitun "omaa tilaa" (ei rynnännyt Iituun kiinni ns ilman lupaa). Oli hauska seurata, miten Iitu saattoi vaivihkaa pari kertaa nuolaista Miniä, kunnes huomasi että me ihmiset seuraamme tilannetta. Kerran Iitu jopa "anteliaasti" tarjosi Minille korvaansa nuoltavaksi (tunki korvan Minin kuonon eteen), mutta tilanne kuivui kokoon kun Mini ei tajunnut mitä hänen olisi pitänyt tehdä.. :D Iitu tuhahti merkitsevästi ("ei noista naperoista oo mihinkään") ja asteli arvokkaasti takaisin makkariin nukkumaan omalle pedilleen. Ulkona Iitu ei pidä yllä niin tarkkaa järjestystä ja saattoi jopa leikkisästi pyrähtää Mininkin kanssa pari kiekulaa.

 

Tiuku ja Mini olivat viimeisen viikon kuin paita ja peppu, Tiuku edelleen jopa imetti Miniä (vastentahtoisesti, mutta kuitenkin). Äiskän kanssa Mini sai jakaa ruuan ja lelut ja välillä jopa luut. Ulkona kirmattiin tuhatta ja sataa, Tiuku nautti kun pentu yritti saada häntä kiinni, mutta tietysti Tiuku pystyi pyörittelemään pentua miten tahtoi. Ministä leikki oli kuitenkin tosi hauskaa ja sitkeästi hän jaksoi mammaa jahdata. Sisällä äidin ja lapsen leikit olivat vähän tasapuolisempia; rajua painia, jossa hampaiden ja tassujen käyttöä ei kaihdettu.

Me Aleksin kanssa nautittiin erityisesti Minin tervehdyksistä ja aamuherätyksistä; voi elämä sitä riemua ja iloa kun pentu huomasi aamun koittaneen. Mini on perinyt tervehdystavat ilmeisen voimakkaasti äidiltään; häntä vispaa, hampaat käyvät, shibahymy on leveimmillään ja helikopteri-korvat heiluu edestakaisin. Tämä kaikki pienen pennun extrainnolla varustettuna! :) Minin tervehdykset kestivät aamuisin valehtelematta monta minuuttia, varsinkin jos (ja kun.. :p) hänet päästettiin sänkyyn pomppimaan meidän kasvojen päällä.

Kaikki loppuu kuitenkin aikanaan ja eilen oli aika luovuttaa reipas hymytyttö, 2,7 kiloa, uusille omistajilleen. Mini (tai jatkossa Saki, kunhan pentu vain uuden nimensä vielä omaksuu) muutti Jyväskylään Annen ja muun perheen iloksi. Valloittavia shibahymyjä on siellä päin siis tiedossa kunhan tyttönen hiukan ensin kotiutuu.. Ja varmasti vaikka mitä muutakin, pikkutyttö tulee niin paljon äitiinsä että pieniä jekkuja löytynee kippuran välistä joka viikolle :)

Minin lähdön jälkeen oli aika siivota koko asunto perusteellisesti, purkaa pentuaitaus ja siirtää huonekalut takaisin paikalleen. Kyllä tuntui kaksio yllättävän tilavalta kun pentuaitauksen viemät neliömetrit vapautuivat taas käyttöön. Peitot, aidat, matot, lelut ja muut pentutavarat kannettiin varastoon odottamaan, josko niitä tulevina vuosina vielä tarvittaisiin :)

Tiuku ei onneksi ollut viimeisen pennun lähtemisestä oikein milläänsäkään, hän taisi tietää tilanteen heti kun pennun uudet omistajat meille eilen saapuivat. Tiuku jäi, ehkä hiukan apaattisena, makaamaan keittiön matolle kun pentu lähti ovesta ulos eikä edes yrittänyt päästä mukaan. Nopeasti neiti kuitenkin reipastui kun tultiin takaisin sisälle eikä hän yrittänyt etsiä pentua mistään. Ilmeisesti Tiuku osasi vaihtaa hetkessä äidin roolista vapaalle, sillä viime yön aikana lelukopasta oli levitelty pitkin asuntoa kaikki Tiukun suosikkilelut, nakerreltu käyttökelvottomaksi yksi kuulakärkikynä ja aamulla pitkäksi venyneiden yöunien jälkeen neiti ilmestyi lempipupu suussaan sängyn viereen sen näköisenä, että nyt vihdoin jo ylös sieltä! :-) Myös tämän illan agilitytreeneissä Tiuku tuntui olevan tavallistakin iloisempi ja veteli mm. parin minuutin ilohepulit vielä viimeisten rataharjoitusten päätteeksi! :D En voisi kyllä olla yhtään enää ylpeämpi Tiukusta, koko pentuprojekti astutuksista, synnytyksestä, pentujen hoidosta ja kasvattamisesta pentujen luopumiseen asti tuntui sujuvan ensikertalaiselta äidiltä kuin vettä vaan.

Jaa-a, taitaa olla aika kiittää kaikkia blogin lukijoita ja antaa blogin vaipua hiljaiseloon, ainakin talviunille. Tai tiedäpä sitä jos innostun pentujen kuulumisia täällä kertoilemaan - yllättävän mukavalta tämä bloggailu jo alkoi tuntumaan :)

Ja vielä lopuksi, haluan vielä kerran toivottaa kaikille kolmelle pienelle pennulle perheineen valtavasti ilon hetkiä ja onnea uuden perheenjäsenen kanssa! Pidetään yhteyttä ja muistakaa nauttia pentuajasta, vaikka elämä pennun kanssa hetkittäin vähän työlästä onkin :) "Mini", "Toka" ja "Pontus" ovat niin hienoja, pieniä koiranalkuja ettei mitään rajaa <3

Vähiin käy...

..ennen kuin loppuu.. :( Onneksi Tiuku ei sentään ole lähdössä mihinkään :)

Pontus kasatun Ikea-putken sisällä. Nams!

Meidän reipas pusutyttö "Pontus" eli Miyu lähti tänään aamulla kohti Tamperetta. Tero ja sheltie Mandy saavat Miyusta varmasti vauhdikkaan kaverin arkea piristämään! Oli ilo katsoa miten innoissaan meiän pikku-Ponde oli uudesta isosiskostaan, eiköhän pentu tule siis pärjäämään uudessa kaupungissa mitä mainioimmin kun on kaverikin aina mukana matkassa :)

Miyu 8,5 vko

Kävin eilen erikseen Miyun kanssa puistoilemassa (samalla tavoin kuin Nenen kanssa viime viikolla) ja tänään oltiin vielä aamupissalla sisäpihalla molempien pentujen kanssa - samaan aikaan kun "ensilumi" satoi maahan. Pennut eivät leikeiltään tosin näitä jäähileitä huomanneet :) Puistoilu ihan mun kanssa kahdestaankin sujui Miyulta vallan mainiosti, tosi hienosti hän seuraili mukana ja kävi välillä aina hakemassa leikkiin kunhan vaahteranlehdissä sukelteluiltaan ehti. Läähätys ja lehtien rapinaa vaan kuului, kun pikkupentu paineli menemään ja hyppeli hauskasti ympäriinsä :) Ihana pikkuotus <3

Täällä tuntuu nyt tosi rauhalliselta, kun jäljellä on enää pikkuinen Mini-tyttönen. Tiuku ei onneksi tunnu olevan pentujen vähenemisestä kovinkaan tolaltaan, en ainakaan ole huomannut hänen käytöksessään mitään sen kummempaa. Leikkii Minin kanssa yhtä ahkerasti kuin kaikkien pentujen kanssa aiemmin. Ehkä Iitun läsnäolokin auttaa - toivotaan että tilanne on sama vielä sunnuntaina, kun viimeinenkin pentu on lähtenyt. Kasvattaja tässä saa kuitenkin kokoilla itseään varmaan vielä jonkin aikaa... Huoh :)

Vastahan tämäkin mahtui kämmenelle.. Ja nyt näin iso jo :)

Vielä synttärionnittelut

Tiuku 2kk, loppuvuonna 2008. Kuva: Joonas Kyllönen

Maailman parhaalle pikkushiballe, mun ikiomalle Tiukulle, mahtavan makoisaa 2-vuotissyntymäpäivää! <3

Pikkuperkele, Termiitti ja Riiviö

 Otsikkohan sen jo kertoo, nimet pennuille on nyt keksitty! Heh, eikö olekin kivat? :D

Uusia temppuja on taas viikossa opittu vaikka kuinka monta; äänenkäyttö senkun laajenee, Toka ja Pondekin oppivat karkaamaan pentuaitauksesta (Mini on tämän hallinnut jo koko viikon..), juoksuvauhti kasvaa entisestään ja hampaat tarttuvat milloin mihinkin... Että semmosta :) Ja minä kun olen ilmeisesti pitämässä ainakin pari pennuista kotona kasvamassa noin 9 viikkoisiksi asti.. Vielä naurattaa, mutta en tiedä enää varmaksi kuinka kauan! :D


Ei vaan, onhan ne aivan ihania edelleen. Pehmeitä ja suloisia ja niiin iloisia että! Jos Aleksi herää ensin ja päästää pennut aitauksesta pois, ne juoksevat heti ensimmäiseksi ihan innoissaan mun sängyn vierelle katsomaan joko olisin herännyt. Jos lasken käden lattian tasolle ja juttelen heille jotain, niin kaikki kolme saavat kauheita ilohepuleita! Eipä siinä sitten enää kauheesti harmita aikainen herätys, sydän sulaa väkisinkin :)

Tänään pennut täyttivät 5 viikkoa. Pennuille on varattu eläinlääkärin tarkastus ja mikrosirutus parin viikon päähän ja pentutestiinkään (Minna Leppälä, koirakoulu NouHau) ei enää ole kuin puolisentoista viikkoa! Hetken päästä on tiedossa toinen madotus - melkein kuulen jo "riemunkiljahduksia" pentuaitauksesta! Noo, katotaan miten tällä kertaa käy, nyt on Axilur-maistiaiset tiedossa.

Tutustumassa uuteen ihmiseen

Tänään illalla tulee mun sisko ja serkku pariksi yöksi kylään ja sunnuntaina aamupäivällä jo toiset pennunostajat ihastelemaan lapsosia. Oikein mukavasti pennut ovat päässeet tutustumaan pitkin tätä ja viime viikkoa monenlaisiin vieraisiin ihmisiin ja minkäänlaista ujostelua ei kyllä ole näkynyt mailla halmeilla!

Tiuku on aika surkean näköisessä kunnossa tällä hetkellä, karva on ihan olematon ja tissit tietysti roikkuvat. Suuresta ruokahalusta huolimatta energiaa ei tunnu maidontuotannon jälkeen riittävän enää Tiukun omiin varastoihin vaan hän on myös tosi laiha. Toivon mukaan tilanne helpottaa kuitenkin kohtapuolin, kun pennut alkavat syödä paremmin kiinteää ruokaa ja jossain vaiheessa se Tiukun karvakin sitten lopulta alkaa kasvaa :) Vaikka ulkoisesti emo on kaikkea muuta kuin hehkeimmillään, onneksi tytön ihana luonne tuntuu olevan ihan ennallaan. Pakko hehkuttaa sen verran, että kun käytiin maanantaina alkeisagin vikalla treenikerralla varovaisesti kertaamassa keinua, putkea, keppejä, puomia ja pöytää niin Tiuku oli aaaivan super! En malta odottaa että parin viikon päästä agilityt jatkuu ihan säännöllisesti joka maanantai, wuhuu :-)

Seuraavassa 1 kk posetukset:

 

  

 

Ja järjestyshän oli ylhäältä alas Riiviö - Pikkuperkele - Termiitti.. ;)

Puoliväli

Tytöntylleröt täyttivät tänään 4 viikkoa! Puoltaväliä jo mennään, vitsit aika kulkee niin nopeesti..

"Merkkipäivän kunniaksi" tänään leikkailtiin kynsiä; Mini oli pennuista rauhallisin (tai unisin..), Pontus yritti räpiköidä pois ennen kuin tyytyi kohtaloonsa ja Toka kajautti ilmoille sellaiset shibakiljunnat että korvissa soi. Ininää ja kiljuntaa kuuluu kyllä joka päivä (ja yö..) kaikkien kolmen toimesta, milloin mistäkin syystä. Noo, eivätpä jää pikkuneidit yksin "hätään".. :)

Kiinteää ruokaa eli jauhelihaa ollaan nyt maistelu pari kertaa päivässä, hyvin maistuu. Toka on ehkä kovin syömäri, mutta kaikki kyllä maistelevat jo melkein aina kun lihaa tarjoan. Ensi viikolla päästään varmaan siirtymään pelkästä jauhelihasta jo vauvanvelli-jauheliha -sekoitukseen.

Käytiin tänään taas ulkoilemassa, aurinko ei iltapäivällä paistanut enää ja jossain vaiheessa Minille tulikin jo niin kylmä että vaikka hän nukkui mun jalkojen välissä pyyhkeellä, rassu alkoi tärisemään ja päätettiin sitten lähteä sisälle vaikka Pontus ja Toka vielä juoksentelivat ympäriinsä. Muutama utelias sisäpihalla ohikulkenut ihminenkin kävi moikkaamassa pentuja, Pontus oli kaikkein sosiaalisimmalla päällä ja melkeinpä juoksi erään nuoren miehen jalkaa päin :D Kukaan pennuista ei kuitenkaan ujostellut juurikaan, lähinnä Tiuku oli alkuun epätiukumaisesti kovin epäileväinen ja teki sen haukkumalla (jopa ulvomalla) hyvin selväksi. Kaipa se on luonnollista että emo suojelee pentujaan, mutta luulen, että jätetään ainakin välillä äiskä kotiin lepäämään kun jatkossa lähdetään ulos. Näin pennut eivät saa äiskän epäilyistä väärää mielikuvaa uusista tuttavuuksista, kun eihän niitä oikeesti tartte haukkua. :-)

Olen kovasti yrittänyt miettiä pennuille virallisia nimiä, ja kaksi nimeä onkin jo päätetty. Pentueesta tulee Y-pentue. Kolmas nimi on vielä harkinnassa, hankalaa tässä vaiheessa päättää nimistä kun ei kovin tarkasti vielä esimerkiksi pentujen luonteista kuitenkaan tiedä. Luultavasti nimet pentujen kesken onnistun lopullisesti jakamaan vasta sirutuksen aikaan, mutta kolme nimeä pyrin päättämään alkuviikosta ja lähettämään tiedot tällöin kennelliittoon sähköisesti Omakoiran kautta. Toivon mukaan rekisterikirjat ehtivät näin meille takaisin ennen lokakuun alun eläinlääkärikäyntiä ja pennunostajat saavat kaikki paperit mukaan pentuja hakiessaan.

Pentujen painonkehitystä en ole seuraillut enää tällä viikolla päivittäin, mutta tänään otettiin neliviikkoispunnitus. Mini painaa 1210g, Toka 1300g ja Pontus 1410g. Mitään virallisia neliviikkoiskuvia ei tänään ehditty ottamaan, mutta ehkä huomenna :) Tässä kuitenkin ensimmäisiltä ulkoilukerroilta pari kuvaa - on ne naperot vaan hurmaavia, eikö?

Mini terhakkaana

Pontus on löytänyt hyvän päikkäripaikan :)

Toka härnää äiskää - tai saattaa olla että äiskä itse yrittää leikittää :)

Koko kööri väsähti kantovatiin poislähtiessä :)

Kolme pientä tutkimusmatkailijaa

Untenmailla

Pennut ovat tänään 25 vrk eli aika tarkalleen 3,5 viikkoa. Mistäköhän sitä enää edes aloittais.. :) Viikko on kulunut kuin siivillä, nyt meillä kaikki kolme juoksee ja leikkii jo täyttä päätä ja jopa Tiuku on intoutunut hepuloimaan pari kertaa yhdessä pentujensa kanssa. Pennut ovat saaneet viettää paljon aikaa olohuoneessa ihan meidän normaalin arjen keskellä ja innoissaan tytöt ovat tutkineet varmaan jo kaikki kämpän nurkat (vessaa lukuunottamatta). Lisäsin sanomalehden pentulaatikkoon pentujen ollessa noin 2,5 viikkoa ja siistit shibatytöt tajusivat heti mikä rapisevassa alustassa on tarkoituksena! Isoimmat pissat osuukin paperille tosi hyvin, joskus tietysti vaan vähän sinne päin.. Kakat mennään tekemään mielellään vähän kauemmas, joskus paperille, joskus vaikka pöydän alle.. Ja oikein nopeaa pissatoimitusta varten ei tunnu olevan tarvetta etsiä sanomalehteä, ilmeisesti neideillä on kiire jatkamaan leikkejä :D

Leikit ovatkin kehittyneet kovasti; tytöt tönivät hienosti tassuillaan, maistelevat hampaillaan, pomppivat, kääntyilevät, "haukahtelevat", "ärisevät", kierivät ja vähän vielä muksahtelevatkin. Toisten nenien ja tassujen syönti on tosi kivaa ja äitiäkin maisteltais ihan mielellään, vaikka hännästä tai korvasta :) Myös mun ja Aleksin kanssa pennut leikkivät jo mielellään, kaikki kolme vaikuttavat tosi avoimilta, reippailta ja leikkisiltä! Uteliaisuus ja innostus meitä kohtaan lisääntyi oikeastaan samassa tahdissa kun tasapaino neljällä jalalla parani, nyt kaikki kolme jo juoksevat luokse kun pennuille lepertelee tai kädellä hiukan taputtelee lattiaa. Pienen pennun kieli vaan lipoo ja  häntä heiluu! Aaw :))

Parina viime yönä on alkanut käydä selväksi, ettei pienessä kopassa oleminen miellytä oikeastaan enään öisinkään. Viime yönä Mini oikein kiljui tylsyyttään ja sama virsi jatkui aamulla kahdeksan jälkeen.. Siispä tänään rakennettiin isompi pentuaitaus olohuoneeseen ja naperot tuntuvatkin viihtyvän siellä varsin hyvin! :)

Pentuaitaus on nyt noin 2,5m x 1,5m, suurennetaan sitä vielä tarvittaessa. Aitaus rakennettiin siis suorakulmion muotoon kompostikehikoista, jotka iskettiin nippusiteillä yhteen. Toimii jopa paremmin kuin etukäteen kuvittelin! Pohjalla on pahvia ja siinä päällä vielä koko aitauksen alan kattava matto. Aitauksen sisällä on Tiukun mätsäripalkintona voittama unialusta ja lisäksi vielä fleecepeitto, jota pennut saavat myttäillä ihan siihen muotoon kun haluavat. Toisessa päässä aitausta on sanomalehtiä, ja yhdessä kehikoista on Tiukun mentävä aukko, jotta emo saa itse päättää paljonko viettää aikaa aitauksessa pentujen kanssa.

Alkuun pennut yrittivät tunkea päätä kehikon aukoista läpi (huonolla menestyksellä), mutta nopeasti he kuitenkin tyytyvät kohtaloonsa ja ovat viihtyneet aitauksessa todella hyvin! Siellä ne nytkin nukkuu, Pontus selällään muhkealla unialustalla, Toka suloisesti fleecellä ja Mini pehmonallen päällä päätään melkein matossa roikotellen. Kohta alkaa varmaan taas "vauhtiajot", ja telkkarin sijaan tulee jälleen kerran katseltua vaan pienten shibatyttöjen tempauksia :-)

Mini matolääkkeen jälkitunnelmissa

Viime perjantaina eli tasan kolmeviikkoisena pennut (ja Tiuku tietysti myös) saivat madotuksen. Annoin Canexia tahnana. Maku oli tietysti ihan "YÖÖÖÖÖKKK", mutta alas meni kerralla. Myös kiinteän ruuan kimppuun on nyt päästy. Viikonloppuna kiinnostus ruokaan oli vielä vähän heikkoa, mutta tänään kaikki tytöt jo suostuivat syömään pienet palaset raakaa jauhelihaa (Mini vielä vähän irvistellen :D), joten tästä se lähtee :)

Tiukulle ruoka maistuu ihan valtavan hyvin ja maitoa tulee enemmän kuin riittämiin. Maidontuotannon kuuluukin olla tosin nyt suurimmillaan, joten ehkä se siitä rauhoittuu :) Hassunnäköistä vaan, kun tyttö on muuten niin kovin hoikka, mutta tissit kyllä roikkuvat. Toivottavasti nyt tulevina viikkoina Tiuku laittaisi ravinnosta jotain säilöön itseäänkin varten eikä vain siihen maidontuotantoon.. Tiukun kakka on jatkuvasti ollut hieman löysää ja ulostetta tulee aika paljon, mutta ilmeisesti vain poikkeuksellisen suuri ruuan määrä laittaa mahan toiminnan vähän koville. Onneksi ollaan nyt päästy ihan hyvään ruokailu-ulkoilu -rytmiin, Tiuku saa ruokaa neljästi päivässä noin neljän tunnin välein. Ruokana on hieman turvotettua Eukanuban pentunappulaa, jossa välillä lisukkeena jauhelihaa, riisiä, piimää tms. Aamun ensimmäiseen ruokaan Tiuku saa lisäksi yhden mittalusikallisen maitohappobakteeria ja tänään kävin ostamassa myös energiarikasta monivitamiinivalmistetta (Nutriplus gel), jota suositellaan pienellä annoksella imettäville nartuille ruuan lisänä. Geelistä Tiuku toivon mukaan saa energiaa hiukan itselleenkin ilman että tarvitsee ahmia ruokaa enää sentään nykyistä enempää :)

Seuraavina päivinä pennuille on tiedossa lisää kiinteän ruuan maistelua ja jos aurinko paistaa yhtä nätisti kuin eilen ja tänään, eiköhän me uskaltauduta käymään ulkonakin jo koko köörillä! :) Tulevana viikonloppuna on tulossa ensimmäinen pennunostaja käymään, ja seuraavaksi kasvattajalla onkin tiedossa Mirai No -pentuoppaan viimeistelyä, että saan annettua kirjalliset "ohjeet" mukaan tuleville shiban omistajille jo tässä vaiheessa. Vielä pentua odotellessa on pentuoppaaseen toivon mukaan hyvin aikaa tutustua, pennun ollessa talossa tilanne saattaa olla hieman eri.. :-)

Mini 3vko

Toka 3vko

Ponde 3vko

12 vrk

Ylihuomenna naperoilla tulee täyteen kaksi viikkoa! Jee :) En malta odottaa, että pentujen silmät ja korvat aukeavat.

Lapset tuntuu tosin kasvavan kauheaa vauhtia jo nyt. Pari päivää pentukopassa on jo konttailtu (jotain ryömimisen ja kävelyn välimaastoa) ja painittu koko kolmen koplan voimalla. Hauskan näköistä touhua! :) Eilen myös näytti siltä, että Pontus istui. Vähän asento oli vielä sellanen etukumara, mutta takajalat oli nätisti pyllyn alla etujalkojen kannatellessa muuta kroppaa. Aika taitavaa! :P Haukottelut ja muut "irvistykset" on nyt myös erotettavissa paljon selvemmin kuin aiemmin. Toka maisteli kovasti tänään omaa tassuaan ja Eka vähän äiskän poskea, mutta sitten kun siitä ei saanut otetta niin Pontuksen jalka tuli kuin pelastuksena tilalle :D

12 vuorokautta vanhojen pentujen tassut ovat samettisen pehmeät ja sileät, turkki voimistuu päivä päivältä. Pontuksella on vähän pidempi turkki kuin isosiskoilla. Myös kaikkien kolmen kirsut alkavat nyt olla jo kokonaat mustat.

Painot ovat nousseet tasaisesti 30-50 grammaa päivässä. Eilen eka eli Mini painoi 615g, Toka (työnimi vielä haussa) 635g ja kolmonen eli Pontus 685g.

Ja mikä parasta, Tiuku alkaa olla jo takaisin normaalin ruokavalionsa parissa ja vatsa tuntuu toimivan. Ruoka maistuu enemmän kuin hyvin, joten ruokakuppeja pitää olla visusti kolistelematta silloin kuin pennuilla on ruokailu käynnissä, muuten on emokoira salamana keittössä ja pennut jää kitisemään laatikkoon.. :)

Pentujen puolisisko, Puntin tytär Blackroyal's Biri oli muuten shibojen erikoisnäyttelyn VSP Heinolassa. Toivotaan, että näistä pikkutytöistä kasvaa samanlaisia hurmureita :-)

Tässä ensimmäiset nassukuvat 11vrk ikäisistä tytöistä. Minillä oli ihan omat mielipiteensä kuvaamisesta, hän näyttää joka kuvassa lähtevän lentoon ja ääntely oli muuten myös sen mukaista :D Aikamoisen potra tyttö, ei varmaan jää kyllä pienimpänäkään pahnan pohjimmaiseksi.. Kakkosella taas on hauska tyyli syödä; kyljellään ja takajalat ilmassa räpiköiden. Pontus pitää syödessä edelleenkin kovinta maiskutusta.

Mini Jr

Toka

Pontus

Ensimmäinen merkkipäivä

Tänään tuli pennuilla mittariin kokonainen yksi viikko! :-) Kaikki lapset ovat aivan ihania, samoja eroja on edelleen huomattavissa kuin parinkin päivän iässä. Kaikkien pentujen paino oli tuplaantunut eiliseen (eli 6 vrk ikään) mennessä, eli kasvuvauhti on ihan sopiva. :) Myös koukistusrefleksi on vaihtunut ojennukseen pikkuhiljaa muutaman viime päivän aikana.

Pontus 3vrk

Ihan vastoinkäymisittä ekasta viikosta ei kuitenkaan ole selvitty, kun ripuli, josta Tiuku jo näytti tehneen ennätysparantumisen, palasi ma-ti takaisin oksentelujen kera. Tiuku sai uuden, kokonaisen Canikur-kuurin ja joutui paastoamaan päivän verran. Onneksi pahimmasta vesiripulista, oksentelusta ja ulkona ramppaamisesta selvittiin nopeasti, mutta edelleenkin vatsa tuntuu olevan hiukan herkillä enkä ole vielä uskaltanut palauttaa tyttöä takaisin normaaliin ruokavalioon. Pentujen kasvukäyrä sai neljännen ja viidennen vuorokauden välissä aika ikävän näköisen "lommon" (kasvuvauhti putosi melkein puolella), mutta onneksi sitä ennen oltiin kasvettu hyvin reippaasti ja heti seuraavana päivänä palattiin normaaliin 30-40 gramman kasvuvauhtiin, jossa nyt on myös pysytty. Toistaiseksi Tiuku on syönyt vasta riisiä, jauhelihaa, piimää ja lihapullia, mutta viikonlopun aikana toivottavasti vatsa alkaa kestämään jo pentunappulaa.

Toka 5vrk

Myös kodit pennuille on nyt päätetty. Sijoitustyttö lähtee Jyväskylään, kaksi muuta Tampereelle ja Helsinkiin. Kovin lähelle Vaasaa ei siis jää kukaan pikkuisista, mutta onneksi muuten on ihan mahtavat kodit tiedossa. Eli kasvattajatäti sitten vaan soittelee kuulumisia tai tunkee kylään jos ikävä yllättää - voitte varautua jo tässä vaiheessa, pennunostajat :-) Lopullisten kotien päättäminen oli yhtä mahdottoman vaikea tehtävä kuin olin enteillytkin, mutta lopulta oikeastaan pentujen sukupuolet ratkaisivat asian ja nimenomaan omaa shibatyttöään odottaneet perheet tulevat saamaan pikkuriiviönsä omakseen lokakuussa. Onneksi sinne on vielä aika pitkä aika.. :)

Eka 4vrk

Ehdin jo tekemään ensimmäiset ostoksetkin pennuille, kun tilasin Biltemasta pentuaitauksen (no, päädyin lopulta kompostikehikkoon lukemani perusteella - tilavaa, korkeareunaista, edullista ja toimivaa!) ja samassa lähti mukaan sitten muutakin pientä kun kerran samalla postimaksulla sai. Bilteman toiminta oli varsin tehokasta, tilauksen postitin ma-iltana ja Vaasan matkahuollossa se odotteli jo keskiviikkona! Ja tosiaan hinnat eivät päätä huimaa, eli voin suositella :) K-raudasta käytiin myös hakemassa sarana ja hakaset valmiiksi odotellessa sitä, että pentulaatikkoon pitää tehdä oviaukko kun pennut eivät enää pysy laitojen sisällä vaan kiipeilevät yli.

Nyt meillä onkin sitten tiedossa tyttöjen viikonloppu, kun Aleksi lähti käymään Salossa. Mikäpä meillä täällä viidestään, luultavasti me Tiukun kanssa otetaan mallia pennuista - eli syödään hyvin ja pötkötellään :-)

Penskat 5vrk ruokailemassa

Pennut 2vrk

Täällä kaikki hyvin :) Tytöt ovat tosi reippaita ja pieniä eroja pentujen käytöksessä on jo huomattavissa. Eka on kovin pitämään ääntä, inisee heti jos tippuu nisältä tai ei löydä äitiä nopeasti. Ekalle on annettu lempinimeksi vipeltäjä, hän tetsaa aikamoista vauhtia kohti nisää jos nälkä tosissaan yllättää :-) Kakkonen on pennuista ehkä "vaatimattomin", nukkuu mielellään Tiukun takaosan lähellä (takajalkojen välissä tai hännän vieressä). Kolmonen on saanut työnimen Pontus. Hän on hyvin määrätietoinen syömäri, maiskutus vain kuuluu kun flikka imee maitoa ja juuri aamulla ihmettelin kun Pontuksen häntäkin näytti vispaavan syödessä :D Pontus on pennuista myös paras roikkumaan Tiukun nisällä, jos Tiuku nousee kesken imetyksen.

Kaikki pennut ovat kasvaneet kahdessa vuorokaudessa ihan mukavasti. Eka painaa nyt 288g (kasvua 30+40=70 grammaa), Toka 293g (24+33=57 grammaa) ja Pontus 323grammaa (33+42=75grammaa). Vuorokausikasvun pitäisi olla vähintään noin vajaan 20gramman luokkaa, joten hyvältä vaikuttaa.

Palauttavana ruokana Tiuku sai synnytyksen jälkeen lihalientä, raejuustoa, munankeltuaista, jauhelihaa ja vähän nappulaa.Eilen emällä alkoi kuitenkin pieni ripuli. Ilmeisesti yksi uupuva jälkeinen tuli perjantai-illan aikana ulos ja sen tyttö oli syönyt samantien. Tänään aamulla Tiuku tuli herättämään mut parin tunnin välein ja käytiin ulkona. Tuossa viimeisellä lenkillä, yhden maissa päivällä, kakka oli kuitenkin jo jokseenkin kiinteää ensimmäisen kerran sitten eilisen aamun. Eilenkin vatsa oli jo hieman löysällä, joten annoin Canikuria yöllä ennen nukkumaanmenoa, aamuyöstä ja aamulla. Äsken hain vielä päivystävästä apteekista maitohappobakteerivalmistetta (Apuksen Tehobakt Pet) sekä keitin täksi päiväksi Tiukulle annokset riisiä jauhelihalla höystettynä. Toivottavasti saadaan näillä keinoin ripuli nopeasti kuriin :)

Pentujen seuraamisen lisäksi on ollut mahtavaa seurata myös Tiukun emänvaistojen ohjaamaa toimintaa. Esimerkiksi avautumisvaiheessa juuri ennen työntöjen alkamista, Tiuku päätti ettei vesikuppi sovi pentulaatikkoon. Olin tarjonnut hänelle vettä ja laskin kupin hetkeksi pentulaatikon nurkkaan. Se ei Tiukulle sopinut, vaan hän siirsi pentulaatikon pohjaa suojanneen ison pyyhkeen juomakupin päälle ja oikein tunki pyyhkeen vesikuppiin! Vesikuppi lähti pentulaatikon ulkopuolelle ja pyyhe kylppäriin kuivumaan ;)

Vähän olen ihmetellyt myös Tiukun tapaa kantaa lempipehmolelunsa pentulaatikkoon pentujen seuraksi. Pikkasen sai hieraista silmiä, kun pentujen ensimmäisenä yönä keskellä yötä herätessäni laatikossa näkykin kolmen tumman möykyn sijaan neljä :D Aika nopeasti yksi möykyistä tunnistautui kuitenkin Tiukun pieneksi pehmoleijonaksi. Seuraavana päivänä lelut ovat vain lisääntyneet, nyt laatikossa pötköttää pentujen ja leijonan lisäksi nokaton ankka, pulleamahainen nalle, pehmeä vinkupallo ja tyhjennetty majava. Pennut nukkuvat mielellään suloisesti pehmolelujen vieressä, alla tai päällä.

Lämmöt pudonneet!

Tänään aamulla tytön lämmöt olivat alle 37, parhaimmillaan 36,6 astetta. Aiempina päivinä mittari on näyttänyt aika tasaisesti 37,5 asteen lukemia. Alkaa olla ilmeisesti tosi kyseessä, nyt päivällä Tiuku ei enää ole halunnut ollenkaan poistua pentulaatikostaan edes lenkille. Tänään menossa 61./62./64. vuorokausi.

Ja minä ehdin jo eilen illalla murehtia, että mitä jos synnytys ei ala käynnistyä kun viikonloppukin tulee. Nyt murehditaan sitten jotain ihan muuta, yritetään pitää omat hermot kurissa :-) Pitäkää peukkuja!!

Tässä vielä kuva eiliseltä, aikamoinen pallomaha :)