Sinne men

Viimeinen viikko Minin, Iitun ja Tiukun kanssa sujui hyvin, oli näppärää lenkkeillä kaikkien kolmen kanssa pieniä lenkkejä samaan aikaan. Mini oppi nopeasti hihnassa kävelyn alkeet (vaikka kirmailikin vapaana suurimman osan ajasta) ja Iitukin lämpeni pennulle samaa tahtia kun pentu oppi kunnioittamaan Iitun "omaa tilaa" (ei rynnännyt Iituun kiinni ns ilman lupaa). Oli hauska seurata, miten Iitu saattoi vaivihkaa pari kertaa nuolaista Miniä, kunnes huomasi että me ihmiset seuraamme tilannetta. Kerran Iitu jopa "anteliaasti" tarjosi Minille korvaansa nuoltavaksi (tunki korvan Minin kuonon eteen), mutta tilanne kuivui kokoon kun Mini ei tajunnut mitä hänen olisi pitänyt tehdä.. :D Iitu tuhahti merkitsevästi ("ei noista naperoista oo mihinkään") ja asteli arvokkaasti takaisin makkariin nukkumaan omalle pedilleen. Ulkona Iitu ei pidä yllä niin tarkkaa järjestystä ja saattoi jopa leikkisästi pyrähtää Mininkin kanssa pari kiekulaa.

 

Tiuku ja Mini olivat viimeisen viikon kuin paita ja peppu, Tiuku edelleen jopa imetti Miniä (vastentahtoisesti, mutta kuitenkin). Äiskän kanssa Mini sai jakaa ruuan ja lelut ja välillä jopa luut. Ulkona kirmattiin tuhatta ja sataa, Tiuku nautti kun pentu yritti saada häntä kiinni, mutta tietysti Tiuku pystyi pyörittelemään pentua miten tahtoi. Ministä leikki oli kuitenkin tosi hauskaa ja sitkeästi hän jaksoi mammaa jahdata. Sisällä äidin ja lapsen leikit olivat vähän tasapuolisempia; rajua painia, jossa hampaiden ja tassujen käyttöä ei kaihdettu.

Me Aleksin kanssa nautittiin erityisesti Minin tervehdyksistä ja aamuherätyksistä; voi elämä sitä riemua ja iloa kun pentu huomasi aamun koittaneen. Mini on perinyt tervehdystavat ilmeisen voimakkaasti äidiltään; häntä vispaa, hampaat käyvät, shibahymy on leveimmillään ja helikopteri-korvat heiluu edestakaisin. Tämä kaikki pienen pennun extrainnolla varustettuna! :) Minin tervehdykset kestivät aamuisin valehtelematta monta minuuttia, varsinkin jos (ja kun.. :p) hänet päästettiin sänkyyn pomppimaan meidän kasvojen päällä.

Kaikki loppuu kuitenkin aikanaan ja eilen oli aika luovuttaa reipas hymytyttö, 2,7 kiloa, uusille omistajilleen. Mini (tai jatkossa Saki, kunhan pentu vain uuden nimensä vielä omaksuu) muutti Jyväskylään Annen ja muun perheen iloksi. Valloittavia shibahymyjä on siellä päin siis tiedossa kunhan tyttönen hiukan ensin kotiutuu.. Ja varmasti vaikka mitä muutakin, pikkutyttö tulee niin paljon äitiinsä että pieniä jekkuja löytynee kippuran välistä joka viikolle :)

Minin lähdön jälkeen oli aika siivota koko asunto perusteellisesti, purkaa pentuaitaus ja siirtää huonekalut takaisin paikalleen. Kyllä tuntui kaksio yllättävän tilavalta kun pentuaitauksen viemät neliömetrit vapautuivat taas käyttöön. Peitot, aidat, matot, lelut ja muut pentutavarat kannettiin varastoon odottamaan, josko niitä tulevina vuosina vielä tarvittaisiin :)

Tiuku ei onneksi ollut viimeisen pennun lähtemisestä oikein milläänsäkään, hän taisi tietää tilanteen heti kun pennun uudet omistajat meille eilen saapuivat. Tiuku jäi, ehkä hiukan apaattisena, makaamaan keittiön matolle kun pentu lähti ovesta ulos eikä edes yrittänyt päästä mukaan. Nopeasti neiti kuitenkin reipastui kun tultiin takaisin sisälle eikä hän yrittänyt etsiä pentua mistään. Ilmeisesti Tiuku osasi vaihtaa hetkessä äidin roolista vapaalle, sillä viime yön aikana lelukopasta oli levitelty pitkin asuntoa kaikki Tiukun suosikkilelut, nakerreltu käyttökelvottomaksi yksi kuulakärkikynä ja aamulla pitkäksi venyneiden yöunien jälkeen neiti ilmestyi lempipupu suussaan sängyn viereen sen näköisenä, että nyt vihdoin jo ylös sieltä! :-) Myös tämän illan agilitytreeneissä Tiuku tuntui olevan tavallistakin iloisempi ja veteli mm. parin minuutin ilohepulit vielä viimeisten rataharjoitusten päätteeksi! :D En voisi kyllä olla yhtään enää ylpeämpi Tiukusta, koko pentuprojekti astutuksista, synnytyksestä, pentujen hoidosta ja kasvattamisesta pentujen luopumiseen asti tuntui sujuvan ensikertalaiselta äidiltä kuin vettä vaan.

Jaa-a, taitaa olla aika kiittää kaikkia blogin lukijoita ja antaa blogin vaipua hiljaiseloon, ainakin talviunille. Tai tiedäpä sitä jos innostun pentujen kuulumisia täällä kertoilemaan - yllättävän mukavalta tämä bloggailu jo alkoi tuntumaan :)

Ja vielä lopuksi, haluan vielä kerran toivottaa kaikille kolmelle pienelle pennulle perheineen valtavasti ilon hetkiä ja onnea uuden perheenjäsenen kanssa! Pidetään yhteyttä ja muistakaa nauttia pentuajasta, vaikka elämä pennun kanssa hetkittäin vähän työlästä onkin :) "Mini", "Toka" ja "Pontus" ovat niin hienoja, pieniä koiranalkuja ettei mitään rajaa <3

Vähiin käy...

..ennen kuin loppuu.. :( Onneksi Tiuku ei sentään ole lähdössä mihinkään :)

Pontus kasatun Ikea-putken sisällä. Nams!

Meidän reipas pusutyttö "Pontus" eli Miyu lähti tänään aamulla kohti Tamperetta. Tero ja sheltie Mandy saavat Miyusta varmasti vauhdikkaan kaverin arkea piristämään! Oli ilo katsoa miten innoissaan meiän pikku-Ponde oli uudesta isosiskostaan, eiköhän pentu tule siis pärjäämään uudessa kaupungissa mitä mainioimmin kun on kaverikin aina mukana matkassa :)

Miyu 8,5 vko

Kävin eilen erikseen Miyun kanssa puistoilemassa (samalla tavoin kuin Nenen kanssa viime viikolla) ja tänään oltiin vielä aamupissalla sisäpihalla molempien pentujen kanssa - samaan aikaan kun "ensilumi" satoi maahan. Pennut eivät leikeiltään tosin näitä jäähileitä huomanneet :) Puistoilu ihan mun kanssa kahdestaankin sujui Miyulta vallan mainiosti, tosi hienosti hän seuraili mukana ja kävi välillä aina hakemassa leikkiin kunhan vaahteranlehdissä sukelteluiltaan ehti. Läähätys ja lehtien rapinaa vaan kuului, kun pikkupentu paineli menemään ja hyppeli hauskasti ympäriinsä :) Ihana pikkuotus <3

Täällä tuntuu nyt tosi rauhalliselta, kun jäljellä on enää pikkuinen Mini-tyttönen. Tiuku ei onneksi tunnu olevan pentujen vähenemisestä kovinkaan tolaltaan, en ainakaan ole huomannut hänen käytöksessään mitään sen kummempaa. Leikkii Minin kanssa yhtä ahkerasti kuin kaikkien pentujen kanssa aiemmin. Ehkä Iitun läsnäolokin auttaa - toivotaan että tilanne on sama vielä sunnuntaina, kun viimeinenkin pentu on lähtenyt. Kasvattaja tässä saa kuitenkin kokoilla itseään varmaan vielä jonkin aikaa... Huoh :)

Vastahan tämäkin mahtui kämmenelle.. Ja nyt näin iso jo :)

Reissuilua ja luopumisen aika

Taidan aloittaa jokaisen blogikirjoituksen samalla tavalla; toteamalle, että taas aika on mennyt ihan mieletöntä vauhtia. Melkein joka kerta huomaan myös, että blogin edellisestä päivityksestä on ehtinyt vierähtää jo se viikko ja alan miettimään menneen viikon tapahtumia. Kuitenkin erityisesti tällä kertaa tuntuu, että aika on kulunut jopa liiankin nopeasti.

Ihana pikku-Nene hetki ennen uusien omistajien saapumista

Enää ei ole kasassa prinsessatrioa: rakas Toka-pienoinen muutti eilen omaan kotiin. Surkuhan siinä lopulta tuli (ja vähän meinaa tulla vieläkin..) kun piti keskimmäisestä lapsukaisesta luopua. Mutta toisaalta olo on tosi onnellinen, kun tietää Tokan eli Nenen päässeen ihanaan kotiin ja saavan nyt jakamattoman huomion uusien omistajiensa ensimmäisenä koirana. Reipas pikku-Nene muutti siis eilen Helsinkiin, Ullanlinnaan, ja ilahduttaa siellä suloisuudellaan ja kekseliäisyydellään (ja varmaan myös terävillä naskaleillaan..) Henrin ja Heinin arkea. Ekana yönä tyttö oli ollut vähän levoton ja heräillessään ikävöinyt, mutta tänään on jo ruoka alkanut maistua ja ulkona on ollut kuulemma tooosi kivaa :)

Häkissä on hyvä nukkua, oltiin missä vaan :)

Nene haettiin sunnuntaina Halikosta, jonne matkattiin koko konkkaronkalla perjantaina aamupäivällä. Pitkä automatka meni molempiin suuntiin tosi hienosti, kerran pysähdyttiin pissalle, mutta muuten matka sujui unten mailla kevythäkin sisällä. Sisäsiisteys alkaa muutenkin olla jo tosi hienosti hanskassa, pennut pystyvät pidättelemään jopa yön yli. Kotona Halikossa pentujen ei tarvinnut sanomalehtiä käytellä, kun omalle pihalle pääsi varsin näppärästi ihan vain oven aukaisulla. Silloin tällöin kaikki kolme pentua osaavat myös pyytää itse ulos, joten hyvältä näyttää :)

Nene matkalla Aleksin luo - shibatervehdys tiedossa! :)

Uudet ihmiset ja uusi paikka ei aiheuttanut minkäänlaista ujostelua, pikkuneidit juoksentelivat samantien ympäriinsä aivan innoissaan. Sama juttu toistui lauantaina, kun kolmikko ja Tiuku pääsivät päiväsaikaan sukutapaamiseni ajaksi hoitoon Aleksin vanhemmille. Iitu ei innostunut pennuista ihan yhtä kovin kuin pennut Iitusta, joten naperot saivat välillä valvotusti koulutusta koirien arvojärjestyksestä ja elekielestä. Iitu onnistui pistämään pennut edes jotenkuten kuriin, Tiukun yritykset kun ovat hiukan laihanlaisia. Tiuku kyllä kellistää pentujaan ja vähän äriseekin niille jos kaikki rynnivät nisälle samaan aikaan, muttei sitten loppupeleissä kuitenkaan estä mukuloita saamasta tahtoaan läpi.

Koiria pennut saivat tavata myös aiemmin viime viikolla, kun käytiin puistoilemassa Tiukun suosikkilenkkikaverin, collie Domppen kanssa. Pontus oli ensimmäisenä uuden tuttavuuden kimpussa, mutta aika pian Mini ja Nenekin jo tekivät tuttavuutta. Lopulta vieras koira ei niin kauheasti edes kiinnostanut, koska siskojen kanssa painiminen oli hauskempaa. Ihan mukavasti ollaan pentujen kanssa ehditty tutustumaan muutamiin erikokoisiin ja -näköisiin koirakavereihin ja uusissa kodeissaan tytöt pääsevät varmasti jatkamaan koirasosiaalistumistaan.

Sini, Aleksi ja Miyu, Mini, Nene

Eilen illalla ajettiin takaisin Vaasaan. Koiramäärä ei Nenen muuton myötä itseasiassa edes vähentynyt kun Iitu lähti mukaan viettämään "citylomaa" pariksi viikoksi. Huomenna aamulla on kuitenkin aika luovuttaa Pontus eli Miyu sijoituskotiinsa Tampereelle. Saa nähdä millainen poru siitä syntyy.. :D No, onneksi pääsen tapaamaan lapsia aina vain kun ehdin ja vielähän sunnuntaihin asti pieni hymytyttö Mini jää viihdyttämään meitä ja aikuisia koiria. Jospa silloin sitten olis jo sellainen olo, että penturallin on aikakin loppua. Onhan tämä ollut aika hurlumheitä.. mutta kun lapset ovat niin ihania <3

Ihan varmasti maailman parhaita pentuja! :-)

Saanko esitellä :)

..ensimmäiset Mirai No -shibapennut!  Olen valtavan ylpeä kaikista kolmesta ja tietysti Tiuku-mammasta, joka on hoitanut esikoisiaan upeasti <3

Mirai No Yasei Hime

FI50794/10, narttu, punainen

Yasei Hime tarkoittaa "villiä prinsessaa".

Mirai No Yumiko

 FI50795/10, narttu, punainen

Yumiko tarkoittaa mm. kaunista lasta.

Mirai No Yume

FI50796/10, narttu, punainen

Yume tarkoittaa unelmaa, unta tai haavetta. 

Pienet lystikkäät pullukat

Noh, pullukat ja pullukat.. Mutta hyvin syöneitä kuulemma, sanoi eläinlääkäri tänään sirutuksessa ja pentutarkastuksessa :) Taitaa mennä tästä krediitit Tiukulle, joka edelleen antaa pentujen mussuttaa maitoa pari kertaa päivässä. Liha ja nappula maistuu onneksi siinä sivussa.

Eläinlääkärissä meni tosi hienosti, pennut antoivat hyvin käsitellä itseään, pöydällä oleminen oli jo tuttu juttu ja sirutuskaan ei tuottanut ongelmia. Sirutuksessa Mini ei ehtinyt sanomaan oikein mitään, Toka kiljaisi lyhyesti ja Pontus inahti hiukan. Noin kolmessa sekunnissa kaikki olivat unohtaneet tapahtuneen ja kaunaa piikin pistäneelle eläinlääkärillekään ei kannettu. Pontus itseasiassa vei kaikki huulirasvat mukanaan kun pienen koiran kieli vaan lipoi tohtorin naamaa kohti.. :) Vieras paikka ei tuottanut minkäänlaisia ujosteluja kenellekään pennulle.

Onpahan taas mennyt aika vauhdilla, tytöt on jo niin reippaita, kuin ihan oikeita koiria! Melkein :) Pennut täyttivät tänään seitsemän viikkoa ja tän päivän punnituksen mukaan painoa on kertynyt Minille melko tarkalleen 2kg, Tokalle 2,2kg ja Pondelle 2,45kg. Viime viikonloppuna pentujen iskän, Puntin, omistaja kävi täällä palluttelemassa naperoita ja saatiin samalla pennuille hienot, omat pannat. Parina ekana pantapäivänä oli pientä rapsuttelua ilmassa, mutta nopeasti tytöt tottuivat punaisiin pantoihinsa. Erjalle vielä kiitos käynnistä ja kaikista tuomisista, narulelut ja luut ovat olleet ahkerassa käytössä :)

Ollaan tällä viikolla päästy ulkoilemaan tosi kivasti, melkein joka päivä. Vauhtia riittää, kivillä ja kannoilla on huippuhauskaa kiipeillä ja märkä nurtsikaan ei tunnu haittaavan :) Sisätiloissa pennut ovat saaneet tutustua pariin uuteen koirakaveriin ja mm. Ikean lapsille tarkoitetuun ryömintäputkeen. Kyllä agiltytaitoja näyttäisi löytyvän ;-) Autolla matkustus (kevythäkissä) sujuu sekin kuin vanhalta tekijältä, uni tulee varsin nopeasti hetken "päästä-meidät-häkistä-pois" -ininän jälkeen.

Tiistaina käytiin pentutestissä Ilmajoella, pennut testasi Minna Leppälä koirakoulu NouHau:sta. Oli tosi mielenkiintoinen kokemus! Vieraassa paikassa ja ilman tuttujen ihmisten tukea testattiin pentujen reagointia vieraaseen ihmiseen (mm. sylissä oloa, käsittelyä), luoksetuloa (heti aluksi pentu jätetään yksin huoneen perälle), leikki-/taisteluhalua, paineensietoa/alistusta (käännetään selälleen), ääniherkkyyttä, palautumista (leikitään uudestaan alistamisen jälkeen), pöydälläoloa (liukkaalla, heiluvalla levyllä) ja kontaktin ottoa ihmiseen (pentu mm. lasketaan jalkojen väliin, testaaja kävelee pois - lähteekö pentu perään) yms.

Näistä sitten annetaan arvioita / pisteitä (asteikolla 1-5) ja lopuksi päähuomion saavat hermorakenteen ja toimintakyvyn arvioinnit, joihin testin kaikki osuudet vaikuttavat. Testi vahvisti monia käsityksiäni pentujen luonteista, mutta myös yllätti joiltakin osin.

Mini oli jännittyneempi kuin olin odottanut, mutta odotetun itsenäinen. Toka hiukan jopa yllätti tasaisuudellaan,  hän näytti olevansa reipas tutkiskelija, joka shibamaiseen tyyliin ei nyt niin kamalasti vieraasta ihmisestä välitä mutta ei kuitenkaan hätkähdäkään juuri mistään. Pontuksen ihmisläheisyys ja kontaktinhalu oli tiedossa jo etukäteen, mutta en osannut odottaa, että silminnähtävissä oleva rohkeus ja rentous säilyisi noin hyvin läpi testin. Kaikenkaikkiaan olen tosi tyytyväinen sekä testiin että meidän naperoihin :-) Voin kyllä oikeasti suositella testiä kaikille kasvattajille; vieras ympäristö ja ammattilainen testaamassa/arvioimassa antaa paljon tukea omille näkemyksille pentujen luonteista. Testin myötä pystyy antamaan pennunostajalle paljon vinkkejä siitä, mitä erityisesti kannattaa ostajan oman pennun koulutuksessa huomioida. 

Muttajoo, käytiin tosiaan tänään aamulla siellä sirutuksessa ja nyt jo pentueilmoitus oli hyväksytty Omakoiran kautta, joten pääsin maksamaan rekisteröinnit. Nyt vain ootellaan, että ensimmäinen Mirai No -pentue ilmestyy jalostustietokantaan, wuhuu :-) Jos sitten ensi postauksessa tytöt ois esittelyssä ihan virallisine nimineen tuoreiden poseerausten kera :)

Vielä synttärionnittelut

Tiuku 2kk, loppuvuonna 2008. Kuva: Joonas Kyllönen

Maailman parhaalle pikkushiballe, mun ikiomalle Tiukulle, mahtavan makoisaa 2-vuotissyntymäpäivää! <3

Vierailijoita, autoilua ja ulkoilua

Mini

Kuudes viikko pentujen kanssa on hyvässä vauhdissa ja perjantaina naperot täyttävät 6 viikkoa. Viime viikonloppuna lapset saivat toisen madotuksensa. Suunnitelmat muuttuivat sen verran, että pennut saivat vielä toisen kerran Canexia kun Axiluria ei ollutkaan tahnana saatavilla. Saavat sitä sitten vikalla kerralla 7 viikkoisina, kolmen päivän kuurina. Madotus meni ihan hyvin, tytöt pitivät tahnaa tosin ehkä vieläkin inhottavampana kuin aiemmin ja Mini puklautti ekan annoksen hyvällä vauhdilla ulos.

Viikonloppuna ja alkuviikosta meillä kävi vielä kahden pennun omat ihmiset vierailemassa ja nyt tuntuu tosi mukavalta, kun tietää että kaikille lapsille on mitä parhaimmat kodit tiedossa. Kaikkien pentujen luovutusajankohdat on myös alustavasti sovittu, pennut lähtevät maailmalle 8-9 viikon iässä (vko 41) sijoituspennun ollessa meillä kaikkein pisimpään. Yritän lohduttautua toistaiseksi sillä, että on siihen ensimmäisenkin pikkupiraijan lähtöön sentään vielä yli kaksi viikkoa.. :)

Pontus ja Toka

Pennut tutustuivat maanantaina vierailijoiden myötä myös ensimmäisen kerran vieraaseen koiraan, eivätkä olleet kyllä tästäkään ollenkaan moksiskaan. Kovasti yrittivät jo leikkiä uuden kaverin kanssa, etenkin Pontus oli heti alussa hyvin kiinnostunut pitkäkarvaisesta kaverista. Tämä pieni sheltie tulee olemaan joillekin tytöistä ikioma isosisko. :) Lisää kivoja koirakavereita saadaan kylään viikonloppuna ja varmasti ensi viikolla myös.

Sisäsiisteysopettelu sanomalehdelle on edennyt ihan mukavasti, eilen sadepäivän ajan pennut sai oikeastaan juoksennelle koko päivän ympäri kämppää ja tarpeiden teko osui paperille tosi hyvällä pronsentilla! Oltaiskohan alle viidet pissat siivottu koko päivänä lattialta, niistäkin osa vain vähän lehden vierestä :) Sanomalehtiä on meillä lattialla toki useampia, mutta kyllä sitä lattia- ja mattopinta-alaa silti aika paljon paperia enemmän on ;)

Possunkorvakin maistuu

Kiinteä ruoka maistuu pikkuhiljaa enemmän ja enemmän. Jauhelihan vaihto hyvin turvotettuihin nappuloihin ei tunnu tuottavan vaikeuksia, kun pennut ovat Tiukun kupista maistelleet eukanubaa jo yli viikon. Hauskan näköistä kun äiskä ja pari pentua syövät samasta kupista samaan aikaan. Toki pennut edelleen jauhelihaa saavat, ja siinä seassa myös välillä raejuustoa, kananmunankeltuaista, kermaviiliä, piimää jne., mutta mitään vellivaihetta ei sitten tarvittukaan kun tosiaan ihan suoraankin nappuloihin siirtyminen tuntuisi onnistuvan :) Kaikki pennut ovat jo pidempään osanneet myös juoda nätisti vettä vesikupista.

Sadetta on viime päivinä riittänyt, mutta onneksi mukaan on mahtunut myös aurinkoisia päivinä. Ollaan käyty nyt kolmesti ulkoilemassa puistossa ja ujous ei todellakaan tunnu vaivaavan. Pennut pomppivat hauskasti nurmella ja eksyvät välillä jo aika kauaskin.. Etenkään Minille yli 30 metriä ei tunnu olevan etäisyys eikä mikään :D Lapsissa alkaa olla jo vähän liikaa vahtimista yhdelle käsiparille.

Eilen kokeiltiin ekan kerran autossa matkustamista. Pennut saivat olla takapenkillä isossa kevythäkissä äiskän kanssa ja kiipeillä halutessaan sieltä mun syliin. Ainut joka tuli hieman pahoinvoivaksi oli kasvattaja itse kun pentujen reaktioita ja menoa tarkastellessa ei tullut seurattua tietä ollenkaan. Pennut leikkivät ja hammastelivat milloin mitäkin, edes kuopat tai muu auton heilunta ei näyttänyt tuntuvan yhtään missään.

Symmetrinen "asetelma" :D

Nyt lähdetään pentujen kanssa pihalle nauttimaan auringosta ja illalla on tiedossa käsittelyharjoituksia, tänään on taas aika leikata pentujen kynsiä ja totutella samalla vähän lisää mm. harjailuun ja tassujen pyyhkimiseen pyyhkeellä. Näitä ollaan harjoiteltu nyt pari kertaa viikossa, mutta ihan vastalauseitta ei kyllä etenkään kynsienleikkuu vielä suju. Shiban pentujen ollessa kyseessä tämä ei tosin varsinaisesti yllätä.. ;)

Pikkuperkele, Termiitti ja Riiviö

 Otsikkohan sen jo kertoo, nimet pennuille on nyt keksitty! Heh, eikö olekin kivat? :D

Uusia temppuja on taas viikossa opittu vaikka kuinka monta; äänenkäyttö senkun laajenee, Toka ja Pondekin oppivat karkaamaan pentuaitauksesta (Mini on tämän hallinnut jo koko viikon..), juoksuvauhti kasvaa entisestään ja hampaat tarttuvat milloin mihinkin... Että semmosta :) Ja minä kun olen ilmeisesti pitämässä ainakin pari pennuista kotona kasvamassa noin 9 viikkoisiksi asti.. Vielä naurattaa, mutta en tiedä enää varmaksi kuinka kauan! :D


Ei vaan, onhan ne aivan ihania edelleen. Pehmeitä ja suloisia ja niiin iloisia että! Jos Aleksi herää ensin ja päästää pennut aitauksesta pois, ne juoksevat heti ensimmäiseksi ihan innoissaan mun sängyn vierelle katsomaan joko olisin herännyt. Jos lasken käden lattian tasolle ja juttelen heille jotain, niin kaikki kolme saavat kauheita ilohepuleita! Eipä siinä sitten enää kauheesti harmita aikainen herätys, sydän sulaa väkisinkin :)

Tänään pennut täyttivät 5 viikkoa. Pennuille on varattu eläinlääkärin tarkastus ja mikrosirutus parin viikon päähän ja pentutestiinkään (Minna Leppälä, koirakoulu NouHau) ei enää ole kuin puolisentoista viikkoa! Hetken päästä on tiedossa toinen madotus - melkein kuulen jo "riemunkiljahduksia" pentuaitauksesta! Noo, katotaan miten tällä kertaa käy, nyt on Axilur-maistiaiset tiedossa.

Tutustumassa uuteen ihmiseen

Tänään illalla tulee mun sisko ja serkku pariksi yöksi kylään ja sunnuntaina aamupäivällä jo toiset pennunostajat ihastelemaan lapsosia. Oikein mukavasti pennut ovat päässeet tutustumaan pitkin tätä ja viime viikkoa monenlaisiin vieraisiin ihmisiin ja minkäänlaista ujostelua ei kyllä ole näkynyt mailla halmeilla!

Tiuku on aika surkean näköisessä kunnossa tällä hetkellä, karva on ihan olematon ja tissit tietysti roikkuvat. Suuresta ruokahalusta huolimatta energiaa ei tunnu maidontuotannon jälkeen riittävän enää Tiukun omiin varastoihin vaan hän on myös tosi laiha. Toivon mukaan tilanne helpottaa kuitenkin kohtapuolin, kun pennut alkavat syödä paremmin kiinteää ruokaa ja jossain vaiheessa se Tiukun karvakin sitten lopulta alkaa kasvaa :) Vaikka ulkoisesti emo on kaikkea muuta kuin hehkeimmillään, onneksi tytön ihana luonne tuntuu olevan ihan ennallaan. Pakko hehkuttaa sen verran, että kun käytiin maanantaina alkeisagin vikalla treenikerralla varovaisesti kertaamassa keinua, putkea, keppejä, puomia ja pöytää niin Tiuku oli aaaivan super! En malta odottaa että parin viikon päästä agilityt jatkuu ihan säännöllisesti joka maanantai, wuhuu :-)

Seuraavassa 1 kk posetukset:

 

  

 

Ja järjestyshän oli ylhäältä alas Riiviö - Pikkuperkele - Termiitti.. ;)

Puoliväli

Tytöntylleröt täyttivät tänään 4 viikkoa! Puoltaväliä jo mennään, vitsit aika kulkee niin nopeesti..

"Merkkipäivän kunniaksi" tänään leikkailtiin kynsiä; Mini oli pennuista rauhallisin (tai unisin..), Pontus yritti räpiköidä pois ennen kuin tyytyi kohtaloonsa ja Toka kajautti ilmoille sellaiset shibakiljunnat että korvissa soi. Ininää ja kiljuntaa kuuluu kyllä joka päivä (ja yö..) kaikkien kolmen toimesta, milloin mistäkin syystä. Noo, eivätpä jää pikkuneidit yksin "hätään".. :)

Kiinteää ruokaa eli jauhelihaa ollaan nyt maistelu pari kertaa päivässä, hyvin maistuu. Toka on ehkä kovin syömäri, mutta kaikki kyllä maistelevat jo melkein aina kun lihaa tarjoan. Ensi viikolla päästään varmaan siirtymään pelkästä jauhelihasta jo vauvanvelli-jauheliha -sekoitukseen.

Käytiin tänään taas ulkoilemassa, aurinko ei iltapäivällä paistanut enää ja jossain vaiheessa Minille tulikin jo niin kylmä että vaikka hän nukkui mun jalkojen välissä pyyhkeellä, rassu alkoi tärisemään ja päätettiin sitten lähteä sisälle vaikka Pontus ja Toka vielä juoksentelivat ympäriinsä. Muutama utelias sisäpihalla ohikulkenut ihminenkin kävi moikkaamassa pentuja, Pontus oli kaikkein sosiaalisimmalla päällä ja melkeinpä juoksi erään nuoren miehen jalkaa päin :D Kukaan pennuista ei kuitenkaan ujostellut juurikaan, lähinnä Tiuku oli alkuun epätiukumaisesti kovin epäileväinen ja teki sen haukkumalla (jopa ulvomalla) hyvin selväksi. Kaipa se on luonnollista että emo suojelee pentujaan, mutta luulen, että jätetään ainakin välillä äiskä kotiin lepäämään kun jatkossa lähdetään ulos. Näin pennut eivät saa äiskän epäilyistä väärää mielikuvaa uusista tuttavuuksista, kun eihän niitä oikeesti tartte haukkua. :-)

Olen kovasti yrittänyt miettiä pennuille virallisia nimiä, ja kaksi nimeä onkin jo päätetty. Pentueesta tulee Y-pentue. Kolmas nimi on vielä harkinnassa, hankalaa tässä vaiheessa päättää nimistä kun ei kovin tarkasti vielä esimerkiksi pentujen luonteista kuitenkaan tiedä. Luultavasti nimet pentujen kesken onnistun lopullisesti jakamaan vasta sirutuksen aikaan, mutta kolme nimeä pyrin päättämään alkuviikosta ja lähettämään tiedot tällöin kennelliittoon sähköisesti Omakoiran kautta. Toivon mukaan rekisterikirjat ehtivät näin meille takaisin ennen lokakuun alun eläinlääkärikäyntiä ja pennunostajat saavat kaikki paperit mukaan pentuja hakiessaan.

Pentujen painonkehitystä en ole seuraillut enää tällä viikolla päivittäin, mutta tänään otettiin neliviikkoispunnitus. Mini painaa 1210g, Toka 1300g ja Pontus 1410g. Mitään virallisia neliviikkoiskuvia ei tänään ehditty ottamaan, mutta ehkä huomenna :) Tässä kuitenkin ensimmäisiltä ulkoilukerroilta pari kuvaa - on ne naperot vaan hurmaavia, eikö?

Mini terhakkaana

Pontus on löytänyt hyvän päikkäripaikan :)

Toka härnää äiskää - tai saattaa olla että äiskä itse yrittää leikittää :)

Koko kööri väsähti kantovatiin poislähtiessä :)

Kolme pientä tutkimusmatkailijaa

Untenmailla

Pennut ovat tänään 25 vrk eli aika tarkalleen 3,5 viikkoa. Mistäköhän sitä enää edes aloittais.. :) Viikko on kulunut kuin siivillä, nyt meillä kaikki kolme juoksee ja leikkii jo täyttä päätä ja jopa Tiuku on intoutunut hepuloimaan pari kertaa yhdessä pentujensa kanssa. Pennut ovat saaneet viettää paljon aikaa olohuoneessa ihan meidän normaalin arjen keskellä ja innoissaan tytöt ovat tutkineet varmaan jo kaikki kämpän nurkat (vessaa lukuunottamatta). Lisäsin sanomalehden pentulaatikkoon pentujen ollessa noin 2,5 viikkoa ja siistit shibatytöt tajusivat heti mikä rapisevassa alustassa on tarkoituksena! Isoimmat pissat osuukin paperille tosi hyvin, joskus tietysti vaan vähän sinne päin.. Kakat mennään tekemään mielellään vähän kauemmas, joskus paperille, joskus vaikka pöydän alle.. Ja oikein nopeaa pissatoimitusta varten ei tunnu olevan tarvetta etsiä sanomalehteä, ilmeisesti neideillä on kiire jatkamaan leikkejä :D

Leikit ovatkin kehittyneet kovasti; tytöt tönivät hienosti tassuillaan, maistelevat hampaillaan, pomppivat, kääntyilevät, "haukahtelevat", "ärisevät", kierivät ja vähän vielä muksahtelevatkin. Toisten nenien ja tassujen syönti on tosi kivaa ja äitiäkin maisteltais ihan mielellään, vaikka hännästä tai korvasta :) Myös mun ja Aleksin kanssa pennut leikkivät jo mielellään, kaikki kolme vaikuttavat tosi avoimilta, reippailta ja leikkisiltä! Uteliaisuus ja innostus meitä kohtaan lisääntyi oikeastaan samassa tahdissa kun tasapaino neljällä jalalla parani, nyt kaikki kolme jo juoksevat luokse kun pennuille lepertelee tai kädellä hiukan taputtelee lattiaa. Pienen pennun kieli vaan lipoo ja  häntä heiluu! Aaw :))

Parina viime yönä on alkanut käydä selväksi, ettei pienessä kopassa oleminen miellytä oikeastaan enään öisinkään. Viime yönä Mini oikein kiljui tylsyyttään ja sama virsi jatkui aamulla kahdeksan jälkeen.. Siispä tänään rakennettiin isompi pentuaitaus olohuoneeseen ja naperot tuntuvatkin viihtyvän siellä varsin hyvin! :)

Pentuaitaus on nyt noin 2,5m x 1,5m, suurennetaan sitä vielä tarvittaessa. Aitaus rakennettiin siis suorakulmion muotoon kompostikehikoista, jotka iskettiin nippusiteillä yhteen. Toimii jopa paremmin kuin etukäteen kuvittelin! Pohjalla on pahvia ja siinä päällä vielä koko aitauksen alan kattava matto. Aitauksen sisällä on Tiukun mätsäripalkintona voittama unialusta ja lisäksi vielä fleecepeitto, jota pennut saavat myttäillä ihan siihen muotoon kun haluavat. Toisessa päässä aitausta on sanomalehtiä, ja yhdessä kehikoista on Tiukun mentävä aukko, jotta emo saa itse päättää paljonko viettää aikaa aitauksessa pentujen kanssa.

Alkuun pennut yrittivät tunkea päätä kehikon aukoista läpi (huonolla menestyksellä), mutta nopeasti he kuitenkin tyytyvät kohtaloonsa ja ovat viihtyneet aitauksessa todella hyvin! Siellä ne nytkin nukkuu, Pontus selällään muhkealla unialustalla, Toka suloisesti fleecellä ja Mini pehmonallen päällä päätään melkein matossa roikotellen. Kohta alkaa varmaan taas "vauhtiajot", ja telkkarin sijaan tulee jälleen kerran katseltua vaan pienten shibatyttöjen tempauksia :-)

Mini matolääkkeen jälkitunnelmissa

Viime perjantaina eli tasan kolmeviikkoisena pennut (ja Tiuku tietysti myös) saivat madotuksen. Annoin Canexia tahnana. Maku oli tietysti ihan "YÖÖÖÖÖKKK", mutta alas meni kerralla. Myös kiinteän ruuan kimppuun on nyt päästy. Viikonloppuna kiinnostus ruokaan oli vielä vähän heikkoa, mutta tänään kaikki tytöt jo suostuivat syömään pienet palaset raakaa jauhelihaa (Mini vielä vähän irvistellen :D), joten tästä se lähtee :)

Tiukulle ruoka maistuu ihan valtavan hyvin ja maitoa tulee enemmän kuin riittämiin. Maidontuotannon kuuluukin olla tosin nyt suurimmillaan, joten ehkä se siitä rauhoittuu :) Hassunnäköistä vaan, kun tyttö on muuten niin kovin hoikka, mutta tissit kyllä roikkuvat. Toivottavasti nyt tulevina viikkoina Tiuku laittaisi ravinnosta jotain säilöön itseäänkin varten eikä vain siihen maidontuotantoon.. Tiukun kakka on jatkuvasti ollut hieman löysää ja ulostetta tulee aika paljon, mutta ilmeisesti vain poikkeuksellisen suuri ruuan määrä laittaa mahan toiminnan vähän koville. Onneksi ollaan nyt päästy ihan hyvään ruokailu-ulkoilu -rytmiin, Tiuku saa ruokaa neljästi päivässä noin neljän tunnin välein. Ruokana on hieman turvotettua Eukanuban pentunappulaa, jossa välillä lisukkeena jauhelihaa, riisiä, piimää tms. Aamun ensimmäiseen ruokaan Tiuku saa lisäksi yhden mittalusikallisen maitohappobakteeria ja tänään kävin ostamassa myös energiarikasta monivitamiinivalmistetta (Nutriplus gel), jota suositellaan pienellä annoksella imettäville nartuille ruuan lisänä. Geelistä Tiuku toivon mukaan saa energiaa hiukan itselleenkin ilman että tarvitsee ahmia ruokaa enää sentään nykyistä enempää :)

Seuraavina päivinä pennuille on tiedossa lisää kiinteän ruuan maistelua ja jos aurinko paistaa yhtä nätisti kuin eilen ja tänään, eiköhän me uskaltauduta käymään ulkonakin jo koko köörillä! :) Tulevana viikonloppuna on tulossa ensimmäinen pennunostaja käymään, ja seuraavaksi kasvattajalla onkin tiedossa Mirai No -pentuoppaan viimeistelyä, että saan annettua kirjalliset "ohjeet" mukaan tuleville shiban omistajille jo tässä vaiheessa. Vielä pentua odotellessa on pentuoppaaseen toivon mukaan hyvin aikaa tutustua, pennun ollessa talossa tilanne saattaa olla hieman eri.. :-)

Mini 3vko

Toka 3vko

Ponde 3vko