Synnytyskertomus - ekakertalaisen kasvattajan ihmetyksiä

 Tiukun lämmöt putosivat ensimmäistä kertaa alle 37 asteen siis torstaina aamulla noin klo 10 maissa. Lämpö tippui päivän aikana parhaimmillaan noin 36,5 asteeseen ja Tiukun käytös muuttui pikkuhiljaa. Olin itse vielä koko torstain töissä, mutta Aleksi raportoi, että Tiuku vietti koko päivän pentulaatikossaan lepäillen, hengittäen jo vähän raskaasti.

Avautumisvaihe alkoi voimakkaammin noin klo 20 aikaan illalla. Läähättely ja petaaminen voimistuivat. Tiuku ei ollut kovin halukas lähtemään ulos missään vaiheessa päivää, mutta koska liikkeelle päästyään vaikutti ihan iloiselta ja hyvävointiselta, illan mittaan käytiin pihalla useampaankin kertaan. Mittailimme lämpöjä ahkerasti, yli 37 lämmöt nousivat kuitenkin ihan pikkuhiljaa vasta yön hiipiessä.

Yllätysyllätys, avautumisvaiheen alettua kokematonta tulevaa kasvattajaa ei nukuttanut sitten yhtään. Tiesin kuitenkin, ettei varmaan vielä ihan hetkeen tule synnytys käynnistymään, joten klo 24 maissa menin sänkyyn ja käänsin pääni pentulaatikon suuntaan (jolloin etäisyyttä laatikkoon jää ehkä noin 20 senttiin). Itse sain nukuttua katkonaisesti pari tuntia, Tiuku tuskin senkään vertaa. Mittasin yölläkin lämpöjä pari kertaa, mutta ne pyörivät aamuun asti tasaisesti 37 tienoilla. Aamuneljästä eteenpäin minua ei väsyttänyt oikeastaan enää tippakaan ja kävimme aamuyöstä Tiukun kanssa vielä pari lyhyttä lenkkiä lähiympäristössä. Tässä vaiheessa aloin jo laskeskelemaan tunteja ja selailemaan synnytysopuksia, että kun on niin ja niin kauan lämmön laskusta, koska pitäisi tapahtua. Sen verran sain kuitenkin pääteltyä, että avautumisvaihe ihan todenteolla kun alkoi vasta iltakahdeksalta, vielä ei oltu tätä vaihetta edetty kahtatoista tuntiakaan (etenkin ensikertalaisella ihan normaalia).

Avautumisvaiheesta siirtyminen työntöihin edistyi hiljalleen. Seitsemältä aamulta Tiuku "ähki" silloin  tällöin, noin viiden minuutin välein. En vielä tässä vaiheessa varsinaisesti nähnyt supistuksia. Kello 07-08 työnnöt voimistuivat, ja ihan tosissaan alkoivat supistukset kello kahdeksan jälkeen. Sikiövesi tuli klo 8:15, siistinä tyttö Tiuku päätti ponkaista sen meidän sängylle ja palasi sitten samantien takaisin laatikkoonsa :D Ihan hirveän nopeasti pennun eteneminen ei kuitenkaan tapahtunut, ja puoli yhdeksän maissa olin jo miettinyt pääni puhki koska olisi oikea aika huolestua ja soitella eläinlääkärille kyselläkseni pennun mahdollisesta virheasennosta tms. Päivystävä numero oli kuitenkin sulkeutunut kahdeksalta ja klinikat avaavat linjasa vasta yhdeksältä, joten mikään numero ei sitten vielä olisi edes ollut käytettävissä. Ikuisuudelta tuntuneen ajan ja äidin sekä Erjan (Puntin omistajan) kanssa käytyjem puhelinkeskustelujen jälkeen sikiöpussi lopulta kuitenkin alkoi pilkottaa ja Tiukun kova punnerrus näytti tuottavan tulosta. Huh sitä helpotusta ja iloa kun ensimmäinen pentu saatiin varovasti Tiukun työntöjen tahdissa avitettua ulos :) Ja äh sitä turhaa panikointia, kun hermostunein sormin yritin saada sikiökalvoja rikki! Ei kukaan ollut kertonut että ne on noin liukasta tavaraa! Tiuku olisi varmaan rikkonut kalvot itsekin, mutta enhän mä siinä vaiheessa enää osannut olla auttamatta :) Yhdessä sitten saatiin ensimmäinen pikkuinen pussista ulos ja yhdessä tuumin myös kuivattelimme ja putsailimme Tiukun pientä esikoista. Tämä oli kyllä aika ihmeellinen hetki, ei voi muuta sanoa. Jotain niin pientä ja suloista!

Otsikossa mainitsemiini ekakertalaisen ihmetyksiin meni tosin myös pennun sukupuolen varmistaminen. Tutkiskelun lopputulos oli tässä vaiheessa vielä jotakin "kai se on tyttö?" -suuntaan.  :D Joka tapauksessa, Tiuku rauhoittui hoivaamaan esikoistaan (218 grammaa), ja oikeastaan kokonainen tunti oli aika pian hurahtanut ennen kuin edes tajusin alkaa miettimään, että missäs ne kaksi muuta viipyy. Haltioituneina vaan olimme katselleet Aleksin kanssa pienen elämänalun ja tuoreen äidin yhteistyötä. Tämän jälkeen seuraavan tunnin aikana minuutit tuntuivat etenevän hurjaa vauhtia.. "Jo yli tunti edellisestä".. "Jo yli 1h 40min - eikö se jo tule?".. "Nytkö se tulee?"

Erja oli onneksi muistanut mainita, että jos Tiuku on tyhjentänyt ensin toisen kohdunsarven jossa on vain yksi pentu, pentujen välissä voi olla pidempi tauko. Näin asia varmaan olikin, koska jälleen noin vajaan tunnin supistelujen jälkeen toinen pentu oli maailmassa. Yhteistyössä Tiukun kanssa autettiin pieni pois liukkaista kalvoistaan, ja toinen reipas prinsessa oli valmis suuntaamaan siskonsa rinnalla Tiukun nisälle. Tällä klo 11:10 syntyneellä tytöllä on oikeassa etutassussa ranteeseen ylettyvä sukka ja painoa oli hieman isosiskoa enemmän, noin 230g.

Toisen pennun tultua Tiuku ei yhtä pitkäksi aikaa jäänyt hoivailemaan uusinta tulokasta ja supistelut jatkuivat aika nopeasti. Noin 45 minuutin punnertamisen jälkeen kokeilin synnytysteistä vieläkö pentu on kaukana, ja vaikka matkaa jonkun verran olikin, aika nopeasti lopulta viimeinen napero näki päivänvalon. Urakka oli ohi hieman puolenpäivän jälkeen, viimeinen prinsessa syntyi klo 12:05. Sisaruksista tämä neiti oli painavin, yhteensä mukavat 248grammaa. Kolmonen on helpoin tunnistaa väristään, joka on hieman vaaleampi kuin ekan ja tokan.

Fiilikset viimeisen pennun puhdistelun jälkeen olivat mitä parhaimmat, urakka oli ohi ja kolme pirteää vauvaa imi ylpeän äidin nisiä. Olipahan kokemus :) Tässä välissä on varmaan hyvä vielä todeta, että olen tosi tyytyväinen tiineysröntgen-päätökseen. Lukumäärän tietäminen ennalta helpotti synnytyksen etenemisen seuraamista ja oma jännitykseni olisi ollut varmaan entistäkin suurempi ilman tuota tietoa.

Laatikon siistimisen jälkeen oli aika tarjota emälle hieman lihalientä ja jauhelihaa ja päästää emo ansaituille päiväunille.  Ja kyllä Tiukua nukuttikin, mukulat sen kuin möyrivät nisillä :) Unien jälkeen Tiuku pääsi pihalle - pienen suostuttelun jälkeen tyttö lähtikin matkaan aika reippaasti. Vaikka oli kyllä sitten takasinkin päin tullessa aikamoinen kiire. :) Päivän Tiuku on viettänyt tiiviisti pentulaatikossa pentujensa kanssa lepäillen.